One Flew Over the Cuckoo's Nest: (Great Books edition) (Penguin Great… (original 1962; edition 1999)

One Flew Over the Cuckoo’s Nest is fantastic. Kesey’s writing is gritty, no-bullshit kind of stuff, which goes really well with the subject matter. Chief Bromden is a wonderful narrator, and I could sympathize with all of the characters in one way or another (yes, even Nurse Ratched and her Black boys). McMurphy is obnoxious, there’s no doubt about it, but he does a lot for the other patients on the ward; because of McMurphy they end up (re)learning things about themselves they had long ago forgotten and the majority of them are changed for the better. McMurphy’s actions and ideas aren’t without casualties, though, and that’s part of what makes him such a good character, I think. I didn’t know whether to love him or hate him or something in between. All I could do was take him for who he was and watch it all unfold.

Everyone is caught up in The Combine, really–some people just don’t see how it’s using them to further its goal. We’re all tangled up in it, as a society–we just need to decide what our role is going to be in the scheme of things. That’s kind of what this book is all about. Do you fight The Combine? Do you join it? Do you pretend to join it in order to get through life smoothly, all the while fighting it in your head? Do you let it get you down? Do you let it tell you who to be? What kind of compromises are you willing to make in order to be happy? One Flew Over the Cuckoo’s Nest is a good-versus-evil story, or a fight-the-power story that is quite moving while also being darkly humorous at times.

Read my full review on Between the Covers... ( )

I had seen the movie version of this book years ago, so I knew that this would be a humorous story about a mental hospital and the smart aleck patient Randle McMurphy and his battles against the evil Nurse Ratched. But as usual, the book is SO much better than the movie - and the movie was pretty good. McMurphy gets himself admitted to a mental hospital to avoid time at a prison work camp. His wing of the hospital is run by a sadistic Nurse Ratched who on the exterior appears kind, but gets pleasure by cruelly demeaning the patients. At first, McMurphy pulls pranks to entertain himself and his fellow patients, but eventually, he becomes the leader and savior of the inmates. The story is told through the eyes of Chief Bromden, a half Indian inmate who appears mute and has been a patient for years. What I loved about this book is the transformation of both McMurphy and Bromden, both overcoming some inner demons to become the heroes of the story. The audiobook was amazing - impressively narrated by Tom Parker. Loved it! ( )

Yksi lensi yli käenpesän

Yksi lensi yli käenpesän on Ken Keseyn teos vuodelta 1962. Lukemani painos on vuodelta 1976 ja sen on julkaissut Porvoo Werner Söderström Osakeyhtiö. Ken Kesey on itse työskennellyt psykiatrisella osastolla ja hänellä on näin ollen sisäpiiritietoa alalta. Tosin hipiksi tiedetty kirjailija käytti monia huumaavia aineita, kuten LSD:tä ja kannabista myös töissä ollessaan, mikä on saattanut vaikuttaa teokseen.

Kirja kertoo aikansa mielisairaalan arjesta skitsofreenisen intiaanipäällikkö Bromdenin näkökulmasta. Tämä Amerikassa sijaitseva laitos on kuin kone ja kaikki toiminta siellä on äärimmäisen rutinoitunutta ja epäinhimillistä. Järjestyksestä vastaa nainen, "Iso Hoitaja", joka ei kestä epäjärjestystä ja haluaa potilaistaan yhteiskuntakelpoisia -keinoja kaihtamatta. Potilaat pelkäävät manipuloivaa johtajaansa ja elävät hänen ehdoillaan, vaikka on epäselvää ovatko kaikki edes oikeasti sairaita. Kirjan perusteella potilaat tuntuvat päätyneen laitokseen osittain vääristä syistä.

Kaikkea tätä vastaan nousee osaston uusi potilas, McMurphy, joka on saanut itsensä siirretyksi mielisairaalaan esittämällä hullua. Hän käy valtataistelua Ison Hoitajan kanssa ja aiheuttaa sekasortoa osastolla. McMurphy tukee potilaiden henkistä kasvua ja onnistuu vaikuttamaan asioihin, mutta päätyy itse lobotoiduksi ja lopulta tapetuksi ystävänsä Bromdenin armosta.

Kirjan teema voisi olla vaikkapa ihmisyys tai ehdoton ystävyys. Teos kritisoi yhteiskuntaa, nostaa esille potilaiden olot sekä pohtii muun muassa sitä, voiko murha olla oikeudenmukainen. Mielisairaan mielenmaailma vääristää todellisuutta ja takaumat vievät lukijan Bromdenin lapsuuteen. Kirjailija kertoo hänestä hahmona käyttämällä yksinkertaista kieltä. Tämä ilmenee muun muassa pilkkujen puutteena. Dialogi on rikasta, joskin kieli varsinkin mieshahmojen välillä on karkeaa.

Yleisesti ottaen odotin synkempää kerrontaa. Se, ettei Kesey keskittynyt kaikkein mielenvikaisimpiin yksilöihin, oli piristävää. Kielioppivirheet ja turhan yksinkertaisilta vaikuttavat hahmot ärsyttivät, kunnes totuin kieleen ja opin tuntemaan hahmot paremmin.

Potilaat ovat aluksi säälittäviä ja hellyttävän surkuhupaisia, mutta kehittyvät aidosti hauskoiksi persooniksi. McMurphyn ja Ison Hoitajan välinen suhde sekä miesten hauskanpito on huvittavasti kuvattua. Hahmoista erityisesti McMurphy on hienosti kirjoitettu; naisiin menevästä pelurista on tehty oikeudenmukainen ja rento sankari vikoineen kaikkineen.

Kirjailija onnistuu tavoitteessaan hyvin: teos ottaa kantaa ja herättää etenkin loppua kohden voimakkaita tunteita. Odotukseni olivat kirjan alussa matalalla, joten yllätyin siitä kuinka hienosti tarina kasvoi ja kuinka lopetus kiteytti ja yhdisti kirjan tapahtumat kuitenkaan olematta ennalta-arvattava. Vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos. Suosittelen vähemmän herkille lukijoille.

Nea ( )

There is no review that can do this book justice. Wonderfully devised, wonderfully executed. Vitally important life lessons. I can't say enough good about this book. Really, really amazing story. A must-read for all. ( )

This book is one of those books where you have to step back and look at the big picture. Initially, it seems like the story of a sleazy guy trying to get out of serving his jail sentence then realizing the mental health system is an even worse alternative. The big picture though is that McMurphy is a revolutionary trying to free an oppressed group of people. The oppressed people are the mental patients, which if you read the book; some of them are there by their own choice and are actually trapped by fear. He is the one that stands up to the oppressive system and even though the end implies he was subject to a lobotomy, the got his message across. Much as Martin Luther King Jr. was assassinated but it didn’t stop the movement for equality, the same concept could be applied to this book as well. The seed has been planted and getting rid of the one who planted it will immediately kill that seed.