One Flew Over the Cuckoo's Nest (Penguin Classics) (original 1962; edition 2002)

Yksi lensi yli käenpesän

Yksi lensi yli käenpesän on Ken Keseyn teos vuodelta 1962. Lukemani painos on vuodelta 1976 ja sen on julkaissut Porvoo Werner Söderström Osakeyhtiö. Ken Kesey on itse työskennellyt psykiatrisella osastolla ja hänellä on näin ollen sisäpiiritietoa alalta. Tosin hipiksi tiedetty kirjailija käytti monia huumaavia aineita, kuten LSD:tä ja kannabista myös töissä ollessaan, mikä on saattanut vaikuttaa teokseen.

Kirja kertoo aikansa mielisairaalan arjesta skitsofreenisen intiaanipäällikkö Bromdenin näkökulmasta. Tämä Amerikassa sijaitseva laitos on kuin kone ja kaikki toiminta siellä on äärimmäisen rutinoitunutta ja epäinhimillistä. Järjestyksestä vastaa nainen, "Iso Hoitaja", joka ei kestä epäjärjestystä ja haluaa potilaistaan yhteiskuntakelpoisia -keinoja kaihtamatta. Potilaat pelkäävät manipuloivaa johtajaansa ja elävät hänen ehdoillaan, vaikka on epäselvää ovatko kaikki edes oikeasti sairaita. Kirjan perusteella potilaat tuntuvat päätyneen laitokseen osittain vääristä syistä.

Kaikkea tätä vastaan nousee osaston uusi potilas, McMurphy, joka on saanut itsensä siirretyksi mielisairaalaan esittämällä hullua. Hän käy valtataistelua Ison Hoitajan kanssa ja aiheuttaa sekasortoa osastolla. McMurphy tukee potilaiden henkistä kasvua ja onnistuu vaikuttamaan asioihin, mutta päätyy itse lobotoiduksi ja lopulta tapetuksi ystävänsä Bromdenin armosta.

Kirjan teema voisi olla vaikkapa ihmisyys tai ehdoton ystävyys. Teos kritisoi yhteiskuntaa, nostaa esille potilaiden olot sekä pohtii muun muassa sitä, voiko murha olla oikeudenmukainen. Mielisairaan mielenmaailma vääristää todellisuutta ja takaumat vievät lukijan Bromdenin lapsuuteen. Kirjailija kertoo hänestä hahmona käyttämällä yksinkertaista kieltä. Tämä ilmenee muun muassa pilkkujen puutteena. Dialogi on rikasta, joskin kieli varsinkin mieshahmojen välillä on karkeaa.

Yleisesti ottaen odotin synkempää kerrontaa. Se, ettei Kesey keskittynyt kaikkein mielenvikaisimpiin yksilöihin, oli piristävää. Kielioppivirheet ja turhan yksinkertaisilta vaikuttavat hahmot ärsyttivät, kunnes totuin kieleen ja opin tuntemaan hahmot paremmin.

Potilaat ovat aluksi säälittäviä ja hellyttävän surkuhupaisia, mutta kehittyvät aidosti hauskoiksi persooniksi. McMurphyn ja Ison Hoitajan välinen suhde sekä miesten hauskanpito on huvittavasti kuvattua. Hahmoista erityisesti McMurphy on hienosti kirjoitettu; naisiin menevästä pelurista on tehty oikeudenmukainen ja rento sankari vikoineen kaikkineen.

Kirjailija onnistuu tavoitteessaan hyvin: teos ottaa kantaa ja herättää etenkin loppua kohden voimakkaita tunteita. Odotukseni olivat kirjan alussa matalalla, joten yllätyin siitä kuinka hienosti tarina kasvoi ja kuinka lopetus kiteytti ja yhdisti kirjan tapahtumat kuitenkaan olematta ennalta-arvattava. Vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos. Suosittelen vähemmän herkille lukijoille.

Nea ( )

Interested in more of my reviews? Visit my blog!

Another on my list of Banned/Challenged books. And another book that I apparently failed to be given as a reading requirement when I was younger.

I don’t have much to say about this series as I know the vast majority of you have already read this, but I will say that I was most definitely thrown by the story as I really didn’t know what I was getting myself into. ‘Wow’ was the most used word while reading/listening to this book, for sure.

The setting of this story is in a mental institution and you’d never think that you’d find yourself laughing, but you do. Patrick McMurphy really makes this story what it is, he was such an influential character: funny and rebellious and being in a mental institution certainly doesn't stop him from doing whatever he damn well pleases. The one part that cracked me up (as wrong as the situation was) was following one of his electro-shock therapy treatments:

’…he just laughed and told me Hell, all they was doin’ was chargin’ his battery for him, free for nothing. “When I get out of here the first woman that takes on ol’ Red McMurphy the ten-thousand-watt psychopath, she’s gonna light up like a pinball machine and pay off in silver dollars!”’

As the story progressed I got so caught up in loving these men that I practically forgot that they were all in a mental institution… and because my mind glazed over this fact, by the end, my heart broke for them. This is a really powerful tale that I’m glad I finally read. ( )

There is no review that can do this book justice. Wonderfully devised, wonderfully executed. Vitally important life lessons. I can't say enough good about this book. Really, really amazing story. A must-read for all. ( )

This book is one of those books where you have to step back and look at the big picture. Initially, it seems like the story of a sleazy guy trying to get out of serving his jail sentence then realizing the mental health system is an even worse alternative. The big picture though is that McMurphy is a revolutionary trying to free an oppressed group of people. The oppressed people are the mental patients, which if you read the book; some of them are there by their own choice and are actually trapped by fear. He is the one that stands up to the oppressive system and even though the end implies he was subject to a lobotomy, the got his message across. Much as Martin Luther King Jr. was assassinated but it didn’t stop the movement for equality, the same concept could be applied to this book as well. The seed has been planted and getting rid of the one who planted it will immediately kill that seed.

There is no rating for "this was very disturbing." ( )