Before I die (2007)

Ennen kuin kuolen (2007) on brittiläisen Jenny Downhamin esikoisromaani. Tarinan päähenkilönä on 16-vuotias Tessa, joka sairastaa leukemiaa. Tessa saa neljän vuoden sairastamisen jälkeen tietää, että hänellä on enää vain muutama kuukausi elinaikaa jäljellä. Tyttö ei kuitenkaan aio viettää viimeisiä kuukausiaan sairaalavuoteessa, vaan päättää ottaa jäljellä olevasta elämästään irti niin paljon kuin mahdollista. Apuna on myös hänen paras ystävänsä Zoey sekä naapurissa asuva poika Adam. Tessan koettavien asioiden listalla on muun muassa lain rikkominen, rakastuminen ja eronneiden vanhempiensa takaisin yhteen saattaminen.

Teos oli mielestäni vaikuttava ja monia ajatuksia herättävä. Realistisuudestaan huolimatta kirja ei ollut missään vaiheessa tylsä, ja sen luki helposti yhdeltä istumalta. Tarina kerrotaan preesensissä ja minäkertojalla Tessan näkökulmasta, jonka takia kaikesta saa hyvin henkilökohtaisen vaikutelman, ja kaikki tuntuu tapahtuvan tässä ja nyt. Välillä teksti oli kuitenkin henkisesti todella rankkaa luettavaa, sillä se käsittelee kuolemaa ja sen todellisuutta yhtään kaunistelematta. Vaikka kirjassa on hyviäkin asioita, toivottomuutta huokuvat Tessan ajatukset varsinkin kirjan loppupuolella jäävät päällimmäisinä mieleen: ”Kuolema sitoo minut sairaalavuoteeseen, kaivautuu rintakehääni ja asettuu sinne asumaan. En tiennyt, että se sattuisi niin kovasti. En tiennyt, että se veisi mennessään kaiken hyvän, mitä elämässäni on tapahtunut.”

En itse asiassa oikein osaa sanoa pidinkö kirjasta vai en. Ajattelemaan se ainakin sai, mutta näin vakava aihe ja realistinen voimakkaasti tunteisiin vetoava kuvaus olivat ehkä kaltaiselleni herkistelevälle fantasian ystävälle vähän liikaa. Kaiken kaikkiaan suosittelisin kuitenkin ihmisiä lukemaan teoksen, sillä mielestäni me tarvitsemme tämän kirjan kaltaisia herätyksiä, jotka saavat meidät arvostamaan elämää ihan uudella tavalla.

Jemina ( )

Ennen kuin kuolen on Brittiläisen Jenny Downhamin vuonna 2009 kirjoittama tunteikas kirja leukemiaa sairastavan tytön viimeisistä hetkistä. Kirjan päähenkilö on kuoleman sairas Tessa, joka päättää tarttua härkää sarvista ja alkaa toteuttamaan viimeisiä toiveitaan. Tässä koitoksessa häntä on auttamassa hänen paras ystävänsä, raju ja villi, Zoey. Hurjiin koitoksiin liittyy autolla ajaminen, seksi ja huumeet, ja pian Tessa onkin törmäyskurssilla huolehtivan isänsä, rakkaan pikkuveljen, sekä etäisen äidin kanssa. Tessa kokee myös elämänsä rakkauden naapurinpojan Adamin kanssa. Kirjan rakenne oli hyvin yksinkertainen ja juonta oli helppo seurata. Teemana toimii ihmisen halu elää. Kirja oli muuten erittäin helppolukuinen, koska tapahtumat etenivät kronologisessa järjestyksessä enempää lukijan päätä sotkematta, mutta rajutkin tapahtumat ja hurja paras kaveri toivat sävyä kirjaan. Kun luin ensimmäiset parikymmentä sivua, minua vain ällötti kuinka kuoleva nuori oli tehty mielestäni kauhean lutkamaiseksi. Jo ensimmäisten sivujen aikana tapahtui asioita, jotka olivat kuvattu kuin suoraan jonkun nuoren, joka yrittää käyttäytyä puhtoisesti, seksiseikkailuista. Aloin menettää jo Tessan huumeiden kokeilun kohdalla toivoni hyvään kirjaan, mutta jokin muuttui täysin joko kerrontatyylissä tai päähenkilössä. Kirja parani vain loppua kohti ja alkuinhon jälkeen aloin tuntea suurtakin empatiaa päähenkilöä kohtaan. En aikaisemmin ole ikinä lukenut mitään kirjoja, joissa päähenkilö olisi vakavasti sairas, joten tämä kirja antoi minulle aivan uuden näkökulman elämään ja kuolemaan. Suosittelen tätä kaikille.

Jenni ( )

Before I die by Jenny Downham is about a young 16 year old girl, Tessa Walker who is dying of leukemia. Tessa made a list of ten things she wants to do before she dies, But then looking back at her list she realizes that its not going to be easy to accomplish her list.

This book is not something I would read because its kinda depressing. Other than the plot I think the author did a good description of how Tessa feels and what its like to have leukemia, and how you realize that little things do matter in life and don't take anything for granted.

I would recommend this book to anyone who enjoys reading about a life of a young girl with leukemia and what its like from another perspective.

I would rate this book a three out of five. ( )

BORING. ( )

Tessa has been treated for leukemia for the past four years. Now, since her treatment options have been exhausted, she is spending her last few months completing a list of things she wants to do before she dies. The list includes some predictable items (breaking a few laws, driving, having sex) and a few curveballs (experiencing love, getting her parents back together) but most of the book is dedicated to Tessa’s experiences as she attempts to finish her list and come to terms with her death.

Have you ever seen that Dane Cook standup bit where he talks about how we cry? He starts off talking about how you just start out crying and then it goes downhill from there as we imagine all the worst things possible to make us cry even harder. I’m not advocating Dane Cook’s standup (I’m much more of a Jim Gaffigan girl) but I always laugh at Cook’s crying bit because he’s pretty spot-on. I read the first 50 pages of this when I was PMSing and I was like “This is so awful! It must be so terrible for Tessa and her family. She’ll never get to do x. She’ll never get to do y. Oh my God, it must be terrible for these families. Losing a child is horrible. This is awful for her brother. What if I lost MY brother? What if I died? What if one of my siblings died? I miss my grandparents. I can’t believe I wasn’t more there for my friend when she lost x. What will I do when I lose my parents?!” and by this point I can’t even open my eyes. So, yeah, I put this one back down for a week. Aaaand, when I picked it back up, I was able to complete most of the book with a straight face. (until the ending, when I totally lost it again) But the point is that I was mostly crying because I exacerbated the situation by my own volition. You might not cry in this one.

The writing in this one is pretty solid but I’m a little ashamed to say that Tessa is a frustrating character. She has a right to be selfish but she goes beyond that--she is often unnecessarily mean at times, mostly to her father. Her mother, on the other hand, deserves all the meanness Tessa could dish out to her. (which, sadly, doesn’t really happen) It takes a certain type of horribleness to abandon your sick child. It’s hard to know what to do when people are sick, or how to help your friends when they are losing or have lost someone. We are all pretty much winging it. But just being there is often enough—and Tessa’s mother couldn’t even be present for years of her daughter’s illness. She can join the father from another recent read of mine, [b:Sisters in Sanity|534258|Sisters in Sanity|Gayle Forman|http://photo.goodreads.com/books/1266579202s/534258.jpg|521766], in the Awful YA Parent Club.

I felt like the most interesting part of the book had nothing to do with Tessa’s list or her budding love. I most enjoyed her interactions with her brother. The factoids they shared and the frank discussions about what happens when you die were so interesting to me—I’m still thinking about the way the author described being buried under an apple blossom tree. (I loved that bit) And I also really enjoyed Tessa’s notes to her family and Zoey. These arent’ really spoilers, in case anyone is wondering…

I have no clue who I would recommend this to. My Goodreads friends are all over the ratings scale and I’m staking my flag down in the 3-star zone. I guess if you “enjoy” books about death and dying, or if you are looking for a cry, this might be a good pick for you. I mean, sometimes I watch Little Women just to cry when Beth dies. We’re all a little messed up—at least, I hope it’s not just me.
( )