The Boy in the Striped Pajamas (original 2006; edition 2007)

Luin John Boynen kirjoittaman romaanin Poika raidallisessa pyjamassa. Alkuperäisteos on julkaistu vuonna 2006 ja suomenkieliesenä se on ilmestynyt vuonna 2009 Laura Beckin kääntämänä.
Kirja kertoo pienestä Bruno-nimisestä saksalaisesta pojasta, joka muuttaa Berliinistä Auschwitziin perheensä kanssa Brunon isän, natsiupseerin, työn takia. Brunon mielestä elämä Auschwitzissa on kamalaa, eikä hänellä ole yhtään ystävää. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa keskitysleirin piikkilanka-aidan toisella puolella asuvan Shamuelin.
Romaani kertoo natsi-Saksan ajasta pienen lapsen näkökulmasta. Se ilmentää hyvin lapsen viatonta ajattelumaailmaa, ja sitä millaista on olla lapsi natsi-Saksassa. Bruno ei ymmärää miksi osa ihmisistä asuu toisella puolen piikkilankaa, eikä sitä miksi hän ja Shamuel eivät voisi olla ystäviä. Lapsi ei näe eroa juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä, vaan hänen mielestään kaikki lapset ovat samanlaisia. Bruno on täysin ymmällään siitä miksi Shamuelilla ei ole kenkiä vaikka maa on mutainen, ja miksi hän pukeutuu raidalliseen pyjamaan.
Poika raidallisessa pyjamassa on mielenkiintoinen ja myös koskettava. Se kertoo aidontuntuisesti juutalaisten oloista natsi-Saksan aikana kaunistelematta totuutta. Romaani on myös todella uskottava. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että tarina voisi oikeastikin olla totta. Ajatuksia herätti etenkin Bruonon isä, joka toimi natsiupseerina. Hän oli rakastava isä, mutta kohteli kuitenkin samaan aikaan kaltoin keskitysleirin lapsia.
Lukukokemuksena Poika raidallisessa pyjamassa oli kaikin puolin miellyttävä. Kirjan voisi lukea uudestaankin. Kirjassa oli joitain hieman tylsempiäkin kohtia, joissa ei tapahtunut niin paljon, mutta kokonaisuutena romaani oli todella hyvä.
Aleksiina

Lukemani John Boynen teos Poika raidallisessa pyjamassa kertoo natsi-Saksan ajoista pienen pojan, Brunon, näkökulmasta. Kirja on julkaistu alun perin englanniksi vuonna 2006, ja sen on suomentanut Laura Beck vuonna 2009.
Poika raidallisessa pyjamassa on kertomus pyyteettömästä ystävyydestä sekä nuoruuden viattomuudesta ja tietämättömyydestä. Toisaalta se on myös historiallinen kertomus Hitlerin vallan ajoista sekä muistutus ihmisen julmuudesta.
Itsessäni kirja herätti monia tunteita, joista osa oli varsin voimakkaita. Brunon ja juutalais-pojan, Shmuelin, ystävyys kosketti. Se antoi valoa muuten niin synkkään sanomaan. Kirja sai toivomaan, että aikuiset olisivat enemmän lasten kaltaisia: viattomia ja vähemmän vallanhaluisia. Lapset eivät syrji toisia ihmisiä ihonvärin, sukupuolen tai uskonnon mukaan – eivät ennen kuin aikuiset opettavat heitä tekemään niin. Ovatko lapsenmieliset arvot niitä, joita kohtaan jokaisen tulisi pyrkiä?
Vaikka raidallisten pyjamien, ihmisten outojen katoamisten tai piikkilanka-aidan merkitystä ei kirjassa suoraa kerrota, jokainen, joka tuntee natsi-Saksan historiaa, kuitenkin tajuaa ne. Raakuus ja ihmisoikeuksien armoton rajoittaminen huutavat rivien välistä, lapsen silmin kerrotun tarinan rinnalla, ja synnyttävät vihan tunteen. Erityisesti loppuratkaisu saa tunteet pintaan.
Poika raidallisessa pyjamassa oli kaikkea muuta kuin pettymys. Kirja on osoitus siitä, että myös lapsen näkökulmasta voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, sekä erityisesti osoitus siitä, että lapsetkin kykenevät tunnistamaan yhteiskunnan epäkohtia, joskin heillä on omat motiivinsa. Kirja herätti paljon tunteita ja sai pohtimaan elämän tärkeitä kysymyksiä. Se oli uusia näkökulmia avaava, vaikuttava lukukokemus. Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista!

Raija ( )

Valitsin luettavakseni John Boynen kirjan ”Poika raidallisessa yöpaidassa”, joka kertoo Auschwitzin keskitysleiristä. Kirja ei kuitenkaan kerro keskitysleiristä sinne vangittujen juutalaisten silmin, vaan yllättävää kyllä, kirja kertoo keskitysleiristä ja Natsi-Saksasta saksalaisen korkea-arvoisen upseerin oman pojan näkökulmasta. Kirjassa ei siis juurikaan kerrota keskitysleirin tapahtumista, vaan siitä miten lapsellisen naiivisti 9-vuotias pikkupoika näkee julmat tapahtumat ja miten hänet perheen vanhempien toimesta pidetään täysin tietämättömänä näistä asioista joita kokoajan tapahtuu aivan vieressä. Kirja oli myös koskettava tarina ystävyydestä, sillä poika ystävystyy aidan toisella puolella olevan juutalaispojan kanssa.
Kirjan kerronnassa on haettu lapsellista suhtautumista tapahtumiin, ja yritetty mahdollisimman aidosti kuvata tapahtumia pienen pojan näkökulmasta, ja sitä miten sellaisia asioita on hankala ymmärtää. Poika ei voi ymmärtää miksi joitakin ihmisiä, tässä tapauksessa juutalaisia, pitäisi kohdella eri tavalla kuin esimerkiksi häntä itseään. Hän ei voinut myöskään ymmärtää miksi joidenkin ihmisten piti olla aidan toisella puolella (toiset ihmiset siis olivat keskitysleirillä vankeina, ja poika itse leirin ulkopuolella vapaudessa).
Kirjailija on onnistunut kuvaamaan tapahtumia juuri lapsen näkökulmasta. Kirjassa esimerkiksi puhutaan ”Hilleristä”, jolla tietysti viitataan itseensä Hitleriin, hänestäkin poika puhuu kuin kenestä tahansa, joka tulee päivälliselle, tietämättä kuka hän todellisuudessa on.
Kirja oli mielestäni todella hyvä, ja itseäni saksanlukijana tietysti kiinnostaa Saksan historia. Erityisesti minua kiehtovat tavallaan juuri nämä kauheudet joista on jo niin kauan vaiettu. Kirja oli hyvin erilainen siihen nähden millaiset odotukset minulla oli, mutta lukemisen arvoinen se todellakin oli.
Kirjan loppu oli hyvä, mutta todella surullinen, sillä poika hän päätyy vahingossa kaasutettavaksi muiden juutalaisten kanssa. Poika on hyväntahtoinen, eikä ymmärrä mitä pahaa juutalaiset olivat tehneet. Hän halusi juutalaispojasta vain ystävän, mutta hyväntahtoisuudestaan huolimatta ja osaksi naiiviutensa ja tietämättömyytensä vuoksi joutui väärään aikaan väärään paikkaan.

Maria

John Boynen romaanissa Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar, 2008) tutustutaan keskitysleirien arkeen 9-vuotiaan saksalaisen pojan nimeltä Bruno näkökulmasta. Kirjassa keskitysleirejä kuvataan täysin erilaisesta näkökulmasta, jossa Bruno ei ymmärrä mitään hänen ympärillä tapahtuvista kauheuksista. Kirjaan tulee hieman kevyempi tunnelma, kun keskitysleirien tapahtumia ei esitetä täysin avoimesti lukijalle. Kirjan tapahtumat esitetään niin, että lukija pystyy hyvin eläytymään Brunon elämään. Mielestäni Boyne on saanut hyvin tarinan tehtyä uskottavaksi, eikä itselläni herännyt ajatuksia siitä, että kirjan tapahtumat eivät voisi olla todenmukaisia.

Kirjassa 9-vuotias Bruno, seikkailuista pitävä poika, joutuu muuttamaan kotoaan Berliinistä Auschwitziin, kun hänen natsiupseeri isä joutuu lähtemään keskitysleirin komentajaksi. Brunon kaikki ystävät ja isovanhemmat jäävät Berliiniin, kun Bruno joutuu vasten tahtoaan lähtemään paikkaan, jossa hänellä ei ole mitään mielenkiintoista tekemistä, eikä yhtään ystävää. Tylsyydessään Bruno alkaa tutkia ympäristöä ja lähtee seikkailemaan ulos, missä hän seuraa keskitysleirin aitaa, jonka varrelta hän löytää pienen pojan nimeltä Shmuel. Shmuelista tulee Brunon ainoa ystävä Auschwitzissä, ja vaikka pojat ovat eri lähtökohdista ja eri puolilla aitaa heillä on kuitenkin paljon puhuttavaa. Kun Shmuel kertoo, että hänen isänsä on kadonnut Bruno päättää, että hän auttaa Shmuelia etsimään tämän isää. Seuraavana päivänä Bruno lähtee seikkailulle, josta tulee hänen viimeinen.

Kirjan teemana on keskitysleirit, mutta niitä ja niiden kauheuksia ei käsitellä suorasti kirjassa, vaan lukijassa yritetään herättää ajatuksia kuvaamalla niitä pienen lapsen, joka ei ymmärrä niistä paljoa näkökulmasta. Tämä herättää lukijassa ajatuksia, jota joku muu holokaustista kertova kirja ei tuo esille. Kirjassa myös käsitellään paljon Brunon ja Shmuelin ystävyyttä, jota voi myös pitää teemana. Se, että Bruno löytää ystävän saa hänet unohtamaan kaiken sen, mistä Bruno ei pidä Auschwitzissa. Mielestäni tässä lukee esille ajatus siitä, kuinka lapset tarvitsevat jonkun hyvän ystävän, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia ja jolle voi puhua.

Juho ( )

Last month’s book, The Boy in the Striped Pyjamas by John Boyne was enjoyed by the whole group, although Denise thought the level more suited to younger readers than adults. We all agreed the child’s innocent view of the holocaust was very well done. Boyne was able to portray the naive Bruno along side his parent’s Nazi adult world. And although we all found the conclusion predictable (to a degree) the suspense built around Bruno and his friend Shmuel’s fate brought a palatable tension to the story, even as an improbable fable. ( )

Llibre de to ingenu, tot i la cruesa de les coses que s'expliquen.

Disturbing and heartbreaking - but in such a way that makes children understand and adults think. ( )