“Meri voihki hiljaa. Aallot tulivat kaukaa, Grönlannista asti. Myrsky Grönlannin merellä näkyi muutamaa päivää myöhemmin maininkeina, jotka työntyivät Islannin luoteisosan röpelöiseen rannikkoon.”

Hildur on pienen Islantilais-kylän ainoa rikosetsivä, joka saa selvitettäväkseen murhia, jotka eivät näytä liittyvän toisiinsa, mutta liittyvätpä sitten kuitenkin. Hildur saa apulaisekseen suomalaisen poliisiharjoittelija Jakobin, joka enimmäkseen neuloo ja kipuilee hankalan avioeronsa ja sen vuoksi etäisen isä-poikasuhteen kanssa.

Juoni kulkee hyvin perinteisen dekkarin jalanjäljissä (silloin kun kulkee) ja kirja keskittyykin enimmäkseen valaisemaan lukijaa kaikesta mahdollisesta islantilaiseen kulttuuriin liittyvästä, oli sillä jotain tekemistä tarinan kanssa tai ei. Sen sijaan, että islantilaisuutta kuvattaisiin luontevana osana tarinaa, on kirjailija päättänyt sisällyttää lähes joka sivulle matkaopasmaisia selityksiä siitä, mikä milloinkin on hahmojen käytöksen taustalla.

“Kun myslikulho oli tyhjä, Hildur annosteli ruokalusikkaan islantilaisista kaloista valmistettua Lýsi-kalanmaksaöljyä, jota nautittiin D-vitamiinin ja rasvahappojen takia lähes jokaisessa islantilaiskodissa etenkin talvisin, jolloin aurinko ei näyttäytynyt moneen kuukauteen.”

Kirjan kieli on paikoitellen erittäin tönkköä. Useammassa kohdassa mietin, että onpa vähän huonosti käännetty, vain muistaakseni että tämä on ihan suomeksi kirjoitettu eikä käännetty yhtään mistään. Tässä olisi kustannustoimittajakin voinut ottaa vähän vastuuta.

“Muovi oli hapertunut, mutta se ei ollut mennyt rikki. Keltainen väri oli haalistunut, mutta vaaleanpunainen logo erottui yhä hyvin. Jokainen islantilainen tunnisti ikonisen possulogon. Se kuului maan ensimmäiselle halparuokaketjulle, joka oli perustettu 1980-luvun lopussa ja oli nykyään Islannin suurin ruokakauppaketju.”

Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta jäi huono maku suuhun. Juoni jäi hyvin toissijaiseksi ja kömpelö kieli veti jatkuvasti ulos tarinasta. Hahmojen käytös ei tuntunut luontevalta ja kerronnan ohessa oli aivan liikaa epäolennaisia, tarinaan mitenkään liittymättömiä anekdootteja. ( )