Pentti Holappa

Aikamatkustusta ja homos*ksiä, mitä muuta voi ihminen pyytää.

Alan suhtautua Holapan kirjoittamiseen vähän kuin kuvataiteilijakollegoiden luonnoskirjojen selaamiseen. Siellä voi tulla vastaan käytännössä mitä tahansa: muinaisusko-referenssejä, kirjallisuusviittauksia, suunnitelmia töistä joita ei ole vielä tehty, elämän tarkoituksen pohdintaa, tarkkoja sukuelintutkielmia, omakuvia, omakuvia valepuvuissa, luonnosmaisia ihmishavaintoja. Yhteisenä lankana kulkevat show more (pääasiassa miesten välisen) emotionaalisen ja fyysisen läheisyyden erilaisten ilmenemistapojen tarkastelu, ja tietysti Holapan naseva kirjoittajaääni, josta olen itse alkanut kovasti pitää. Riippuu varmasti täysin ihmisestä, jaksaako se kantaa näiden lukemisen verran.

Tämä kirja tuntui toistaiseksi lukemistani Holapan [tajunnanvirtaongelmista kärsivistä] comeback-romaaneista eheimmältä ja eteni hyvin. Siinä oli rentoutta ja keveyttä jolle Ystävän Muotokuvan "nyt kerrotaan saatana kaikki"-vuodatuksessa ei jäänyt tilaa. Tykkäsin kovasti täysin anarkistisesta ajankuvan sotkemisesta, jossa sisällissodan sotavankikokemukset, lehmän käsinlypsy ja savusauna heivattiin saumattomasti autopuhelinten, skinien ja viinaristeilyjen ysärisuomeen, ja hyvin toimi. Viimeisen luvun takia annan kirjalle viisi tähteä, sillä hyvä loppu on harvinainen asia, ja tämä oli tosi ilahduttava. show less

IHASTUTTAVA!

Pakko sanoa että kirjan pikkutarkat seksikohtaukset ovat jollain tavalla häiritseviä. Ei sinänsä sisältönsä puolesta, vaan siksi että tulee sellainen olo että vanha mies haluaa omaksi ilokseen puhua ruokottomia, eikä välitä mitä muut ajattelevat. Jonkinlaista hekumointia omilla nuoruuden irstailuilla, mikäs siinä, mutta en haluaisi olla niiden yleisönä. Eikä kukaan tietysti minua pakotakaan, kunhan haluaisin lukea näitä Finlandia-palkittuja. Tympeää katkeran miehen show more itsensä kehumista ja muiden haukkumista tyhmäksi esim. koulutustaustan vuoksi. Ei jatkoon. show less