Jyrki Vainonen

An improvement over the preceding collection, Luutarha. Whereas Vainonen earlier wrote a lot of pure fantasy with no obvious personal involvement, this time he goes into deeper themes, such as family relations. Many human emotions and problems are treated in refreshing ways.

Original flashes of unusual people and even more unusual worlds, but overall a bit without direction. The writing itself is good, but the stories are not as compelling as Vainonen's best work.

The highlight stories were blueberries, the garden and the library.

Kirjassa on useita tasoja. Taustalla on äidin ja pojan suhde, sisarusten välinen kateus ja äidin tarve saada tietää, mitä hänen tyttärelleen tapahtui. Tämän päälle Vainonen on rakentanut monitahoisen, kummallisen ja erittäin omaperäisen tarinan päähenkilön matkasta läpi muistojen ja unen.

Kirjaa lukiessa tuntui kuin katselisi ahdistavaa painajaista, josta kuitenkin nauttii eikä halua herätä. Toisaalta pelkäsin lukea tekstiä eteenpäin, koska en halunnut tietää, mitä show more menneisyydestä saattaisi paljastua, mutta samalla teksti koukutti minut täysin, enkä malttanut lopettaa lukemista. Tarinassa on kummallista vetoa. Sen hahmot ovat kuin eroottisista unelmista, saduista tai mielen pimennosta nousseita perversioita.

En väitä ollenkaan, että olisin ymmärtänyt, mitä kaikkea Vainonen haluaa kirjalla sanoa. Mutta en usko, että ymmärtäminen on edes tarpeen. Kaikki sanomatta jääneet asiat ja tarinan aukot lisäävät mielestäni vain kiinnostavuutta. En jäänyt kaipaamaan sitä, että langat olisi lopussa solmittu yhteen. Tarina jää mysteeriksi, mutta siinä juuri piilee mielestäni suuri osa sen viehätystä.
http://kirjamieli.blogspot.com/2009/10/jyrki-vainonen-tornit.html show less