Miina Supinen

Aikaa kestänyt esikoisromaani. Kirjailijan persoonallinen tyyli ja värikkäät henkilöhahmot varmistivat, että luin tarinan loppuun. Sympaattisessa lapsikuvauksessa voi nähdä viitteitä siitä, miksi tekijä on myöhemmin menestynyt lastenkirjailijana.

Kirja kiinnosti, koska sukuni historia juontuu osittain menetetystä Karjalasta. Mukava välillä lukea 1800-luvun iloistista, taitavista ja voimakkaista naisista, varsinnkin kun kirjan hahmot ovat ainakin osittain todellisuuspohjaisia. Kansanperinne tuotu hauskasti esiin, mutta myös näyttämällä, miten suullinen perinne voi luoda ennakkoluuloja ja pelkoja ja eristää ihmisiä toisistaan. Eri maantieteellisten paikkojen kuvaus pistää väkisinkin suremaan sitä, että alueet eivät show more enää kuulu Suomeen. show less

Mathilda pakenee vanhempiensa suunnitelmia naittaa hänet jollekin Viipurin kauppiaspiirien sopivalle miehelle menemällä Sortavalan uuden seminaarin pääsykokeisiin. Kolmen opintovuoden aikana hän ystävystyy karjalaisen Jelenan kanssa, oppii kansakoulun opettajalle tarpeellisia taitoja ja lastenhoitoja ja kuulee monenlaisia kansantarinoita ja uskomuksia. Kolmantena vuotena tarinat synkistyvät ja alkavat tunkea hänen arkeensa. Tämä kirja kyllä veti mukaansa alusta loppuun.

Älyttömiä "ammatinvalintaneuvoja". Tyylistä tulee mieleen lähinnä Markus Kajo lähinnä siksi, että jutuissa rinnastetaan erikoisia asioita keskenään jhan älyttömällä tavalla. Mukava välipala.