Aili Somersalo (1887–1957)

Since we've been reading many classics of children's literature during the past year, it was only a matter time before we would start Aili Somersalo's Mestaritontun seikkailut. I remember the radio adaptation from my early childhood only vaguely, and my recollections were so hazy that I had forgotten about the plot entirely, so much so that even while reading I couldn't recognize anything in particular. I had an inkling of an underwater kingdom, but that was it.

Ironically, there isn't much show more to remember in terms of a plot. The book takes its time to get going, and there's another, loosely related adventure towards the end that doesn't even include the titular character. It didn't really matter, though, since my kids loved the story, and these are girls who like Harry Potter, Alice in Wonderland and Roald Dahl to bits. We usually read before bedtime, but since it's was a Saturday when we finished, they wanted to read during the day. So that a strong recommendation unto itself. show less

Kun minulle lapsena luettiin tätä kirjaa, näin sen elokuvana silmieni edessä. Ei tarvittu 3D-animaatioita, ihan oma mielikuvitus vain. Mestarironttu lähtee Satumaasta pelastamaan kuninkaantyttären Päivikin velhojen vallasta apunaan prinssi Yönsilmä. Perinteistä satumuottia seuraten hyvä voittaa pahan. Tämä kirja kuuluisi top vitoseen, jos pitäisi ottaa vain muutama kirja mukaan autiolle saarelle.

Yksi lapsuuteni suosikkikirjoista lapsille luettuna. Kyllä lapset tätä mieluusti kuuntelivatkin. Itsekin muistan, kuinka suuren vaikutuksen tarina teki minuun ekaluokkalaisena opettajan ääneen lukemana.

Teini-iässä luin tämän uudestaan, enkä silloin osannut aivan niin korkealle arvostaa. Kieli tuntui vanhahtavalta ja sekoitin kuninkaantyttäret ja kuninkaanpojat. Nyt ääneen luettuna kieli tuntui juuri sopivalta, ja prinsessojen ja prinssienkin sukulaisuussuhteet vaikuttivat show more selvemmiltä. Ainoa, mitä en ymmärtänyt edelleenkään, oli Päivikin joutuminen Meren kuninkaanpojan lumoihin. Minun käsitykseni mukaan Päivikki oli omasta valinnastaan hylännyt Satumaan. Toki meren väki piti häntä luonaan vastoin hänen tahtoa, mutta silti.

Mestaritonttu on hahmona ihana. Samoin pidän Sammaleisesta. Yönsilmän nimessä on taian tuntua ja Saraste on nimenä kerrassaan vallouttava. Tässä kirjassa on niin paljon hyvää. Edelleen se kuuluu suosikkeihini. show less

Kiehtova, mutta samalla vähän kömpelö satu. Paljon elementtejä mutta vähän tapahtumia. Kielikin on niin vanhahtavaa ja runollista, että lapset eivät oikein lämmenneet.