Ajatus historian tapahtumien kuvaamisesta pieninä "vignetteinä" on hauska, mutta ilman mitään muuta ideaa tai pysyvää henkilögalleriaa vitsi vanheni jonkun ajan kuluttua.

Sympaattinen tarina tavallisten ihmisten parisuhteesta.

Kun päähenkilö oli vielä puolessavälissä kirjaa yhtä onneton kuin alussa, eikä mitään vihjailuakaan muutoksesta asiaintilassa ollut, jätin kirjan kesken.

Nämä tarinat eivät uponneet minuun. Monet tuntuivat jotenkin lämpimikseen kirjoitetuilta.

Tämän tarinan mysteeri ei kiehtonut minua kovinkaan paljon, mutta nautin ihmisten ja tapojen kuvauksista.

Olen Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjan suuri fani, mutta tämä oli liiankin samanlainen. On ehkä otettu vaikutteita äänensävyä myöten. Jälkiviisasteluna ehdottaisin vaikka sijoittamista toiseen suomalaiseen kaupunkiin.

Välillä vähän absurdin puolelle poikkeava tarina elämästä syrjäseudulla. Päähenkilön syy lähteä Läätteelle, sotahautojen löytäminen, oli mielenkiintoinen syötti jolle ei sitten tullut mitään täyttymystä, mikä oli harmillista. Minua kummastutti se, että pääsin melkein loppuun asti, ennenkuin saunakohtaus paljasti, että Ani olikin nainen. Kuitenkin henkilöhahmot olivat lämpimästi esitettyjä ja ympäristön kuvaus loi omanlaisensa elävän tunnelman. Aloin pohtia sitä, miten vähän nykyajan kaupunkilaisihmisellä on mitään käytännön taitoja ja miten paljon perimätietoa on kadonnut.

Voi kuinka vaivatonta ja kaunista tekstiä. Täydellinen pieni tarina jossa kirkkauden pilkahduksia.

Juoni oli jännä, mutta en pitänyt päähenkilöstä enkä siitä, että tapahtumia ohjailivat omista tarkoitusperistään yksilöt eikä valtiovalta. Uskottavuuskin paukkui monessa kohtaa ja hengästyttäviä käänteitä oli liikaa.

Vauhdikasta ja vakuuttavaa agenttiviihdettä.

Hyvin muodostettuja, pieniä kuvia arkisista tilanteista, joissa on aina jokin juju.

Uskomaton suoritus esikoiskirjailijalta. Kirja käsittelee varmalla otteella elämänhalua, oikeudentajua, suomalaisen yhteiskunnan kestämätöntä apaattisuutta, venäläisen yhteiskunnan kestämätöntä kyynisyyttä ja nuoren miehen valintoja. Jäljelle jää sovituksen mahdottomuus.

Olen mielestäni tämän kirjan kohdeyleisön aivan keskimmäistä ydintä, mutta koin sen tylsäksi. Jäi kesken aika alussa.

Laittaisin tämän kirjan jonkinlaiseen "cosy"-kategoriaan, olkoonkin että keskitysleirillä ja natsien valtaamassa Tanskassa seikkaillaan. Ehkä se ei paljon uutta tai yllättävää tuo kaikkiin muihin toista maailmansotaa käsitteleviin tarinoihin rohkeudesta ja vastarinnasta tuo, mutta pidin kansan kuorosta ja Ringin hahmosta.

En moiti kirjoittajia ollenkaan siitä, että yrittävät tosissaan ratkaista Suomen ongelmia ja haasteita – enemmänhän tällaisia keskustelunavauksia, mielikuvituksen käyttöä ja toimeen tarttumista tarvittaisiin. Tykkäsin varsinkin hypoteesista, että monet päältäpäin katsoen erilliset ongelmat oikeasti linkittyvät ja vaikuttavat kierteenomaisesti toisiinsa. Mutta ehdotetut ratkaisut kuulostivat siinä määrin kirkasotsaisilta, ettei niitä voinut oikein ottaa vakavissaan.

Excellent relationship drama that makes the reader empathise with both sides. The story gave rise to a whole bunch of general theories of life and human behaviour while I was reading it. Very stimulating.

Päähenkilöt olivat erikoisen kuuloisia yksilöitä ja maalaileva kerronta ei vedonnut minuun. Jätin kesken alkupuolella.

Ihan mahtava retki aika yleisen äitityypin mielen kiemuroihin. Äiti haluaa luoda lomalla merkityksellisiä muistoja, mutta lapset kinastelevat, uhmaavat ja jankuttavat, ja mies lähinnä seisoo tumput suorina. Äitiä sekä ymmärtää, säälii että ihailee yhtä aikaa, hän on sekä naurettava että kamalan vahva.

I found the premise intriguing, but found that too many things struck me as improbable to keep going beyond the first meeting.

Luin pari ensimmäistä esseetä ja pidin varsinkin henkilökohtaisemmasta. Lukiessa minua häiritsi se, että kirjoittaja puhuu ikäänkuin koko Venäjän kansan suulla, vaikka on ulkovenäläisenä luultavasti hieman massasta erottuva mielipiteineen. Minua olisi kiinnostanut enemmän objektiivisempi tarkastelu – jätin kokoelman kesken.

A lot of fun and completely devoid of modern sensibilities. The main character is particularly well crafted - he can hardly be described as likeable, but you do develop a soft spot for his brand of unlikeability. I don't know to what extent the author has incorporated historically accurate elements of Viking culture but I did not come across as anything egregiously anachronistic.

Asetelma oli mielenkiintoinen ja tapahtumat ja miljöö sellaisia, joista tuli mieleen, että tämä näyttäisi hyvältä televisiosta katsottuna. Jokin "mitä sitten?"-tekijä kuitenkin puuttui lukukokemuksestani ja jätin kirjan kesken.

En pitänyt tehokeinona käytetystä inhorealismista, tai miksikä sitä kutsuisi, kun kuvaillaan, miltä tuntuu työntää sormia raakaan jauhelihaan ja myöhemmin sängyssä imeskellä kynsien alle jäänyttä ainesta. Kirja tuntui kaikkinensa erikoisuudentavoittelulta.

Ei paljon puutu, että tätä voisi kutsua uudeksi Tuntemattomaksi sotilaaksi, mutta tähän päivään siirrettynä. Kirjailija on ottanut mielenkiintoisella tavalla huomioon aikamme ilmiöt, kuten Suomen demografisen muutoksen, maailmanpolitiikan, liittoumat ja sodankäynnin uudet teknologiat.

Taistelukohtausten tekniset yksityiskohdat ovat vähän turhankin realistisia, ja osittain menivät tällaisen armeijaa käymättömän hilseen yli, mutta kirjoittaja vaihtaa taidokkaasti tempoa nopeasta hitaaseen ja teknisestä lyyriseen. Mukana on muutamia ihmeen kauniita hetken kuvailuja kesken kiivaiden taisteluiden.

Todella hyvä, jään seuraamaan tätä uutta nimeä.

Tästä lukukokemuksesta teki turhauttavan se, että koko teesi tuntui koostuvan ranskalaisista viivoista, joita ei mitenkään viitoitettu keskenään. Miksi nyt vaihtui aihe? Miten tämä liittyy teemaan? Mitä tämä pitkä osio siis yrittää sanoa?

Aihe kiinnosti minua kovasti, ja luulen olevani kirjailijan kanssa ihan samaa mieltä, mutta hänen kirjoitustyylinsä aiheutti niin paljon muuta päänvaivaa, että olin kirjan loputtua valmis heittämään sen seinään. Ehkä turhautuminen johtui siitä, että olen entinen kustannustoimittaja. Mietin, oliko kirjailija jotenkin hankala toimitettava - eikö hän suostunut toimittajan ehdotuksiin rakenteen selkeyttämisestä? Oliko hän todellakin palauttanut käsikirjoituksen pelkkinä ranskalaisina viivoina? Kenties sanellut ajatuksenvirtana nauhalle? Vai eikö toimittaja osannut hommaansa? Vai olenko minä itse vain tottunut amerikkalaistyyliseen kirjoittamiseen, jossa "kerrotaan, mitä aiotaan sanoa, sitten sanotaan se, ja lopuksi kerrotaan, mitä on sanottu"? Pitäisikö tästä ajatusten sekamelskasta pystyä itse löytämään punainen lanka?

Toimittamisen hellävarainen ote, johtui se mistä johtui, teki kirjasta huonomman kuin sen pitäisi olla. Tärkeä aihe olisi voitu käsitellä johdonmukaisesti, karsia sen ympäriltä liiat versot (narsismia käsitellään taas ihan liian pitkästi, ja sosiaalisen median osio on oikeastaan vain Jonathan Haidtin uudelleensanoitusta) ja rakentaa vahvempi keissi sille, mitä nyt show more pitäisi tehdä, kun lukijan huoli ja muutoshalu on herätetty.

Jos vielä yhdestä asiasta valittaisin, niin kirjailijan usein alentuvasta äänensävystä. show less

Hienosti yhteen nivoutuva jännä juoni. Henkilöhahmoista en taas oikein piitannut, varsinkin edellisestäkin osasta tuttu Janne Peura tuntuu aika ummehtuneelta vakoojakarikatyyriltä.

Hyvä lajityypin edustaja. Juoni ja sen tapahtumat olivat parempia kuin henkilöhahmot, jälkimmäiset olivat vähän latteita ja kliseisiä.

The characters didn't grab me enough to get very far into this story. The setting is charming and the author had a pleasant style, but I suppose the youthful problems discussed made me feel a bit old and left me wanting something more substantial.

Jätin kirjan kesken, vaikka se tarjosi muutamia ahaa-elämyksiä. En pitänyt narsismiosiosta, joka oli liian pitkä, varsinkin kun sitä ennen kirjailija sanoi ettei aio käsitellä narsismia paljoakaan. Lukiessa ei oikein saanut käsitystä siitä, mitä on luvassa seuraavaksi tai miten nyt käsiteltävä aihe rakentaa pääteeman "teesiä".

Jätin kirjan kesken noin kolmanneksen luettuani, koska se tuntui liikkuvan liian hitaasti. Kirjailija on kylläkin onnistunut monella tavoin; pietarilaisen ja venäläisen modernin elämän kuvaus tuntuu autenttiselta ja mielenkiintoiselta, ja on mukavaa, että tapahtumat liittyvät vahvasti liike-elämään, joka ei usein kaunokirjallisuudessa esiinny muutoin kuin tapahtumien taustana. Ehkä olisin jaksanut lukea pidemmälle, jos päähenkilö olisi ollut sympaattisempi. Pidin häntä aika epämiellyttävänä ja outona.