Mielensäpahoittaja

Lyhyt teos mielensäpahoittamisen jalosta taidosta, jonka ainakin kirjan päähenkilö varsin hyvin taitaa. Eihän sitä saa asioita sisällään hautoa. Herrasmiehen mieltä painavat niin ajokortin menettäminen kuin poika joka ei ikinä tunnu tekevän oikein. Vaimon käsi omassa kädessä sentään vielä kelpaa. Viihdyttävä kirja vanhasta miehestä, joka kovapäisyydessään muistuttaa lähinnä stereotyyppistä naista (aina oikeassa), ja hänen arjestaan.

Mielensäpahoittaja oli nopea lukea ja sisällöltään mielipiteitä täynnä. Loppua kohden päähenkilö ainainen valitusvirsi alkoi jo hieman häiritä, mutta muuten Kyrön Mielensäpahoittaja oli hauska luettava.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kirja ihan kesken kaiken loppui. Kyllä pitäisi vähän pidempiä kirjoja kirjoittaa, niin kuin nyt Linnan Täällä pohjantähden alla tai Iijoki-sarja. Kyllä ei saisi ihmisten ilmoilla yksiksensä naureskellakaan, eli yksin kotona pitäisi tällaiset kirjat lukea.

Takakansi:

“Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi.” Näin alkoi eräs Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska “routavaurio on luontainen nopeusrajoitus. Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.

Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.

Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä show more analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.

Oma arvio:

En muista koska viimeksi olisin nauranut ääneen niin että kyyneleet valuivat silmistä. Monet kirjat kyllä herättävät tunteita laidasta laitaan, mutta harvemmin ne tunteet näkyvät ulospäinkin. Mielensäpahoittaja aiheutti niin voimakkaita naurureaktioita, että koko sänky hytkyi lukiessani tämän yhdeltä istumalta toissailtana.

Kyrö on luonut hahmonsa erittäin taitavasti. Mielensäpahoittajalla on kärkeviä mielipiteitä, mutta hän ei ammu yli. Jos Kyrö olisi sen virheen tehnyt, niin koko homma olisi vesittynyt ihan täysin. Mielensäpahoittaja on uskottava hahmo, jonka voi nähdä sielunsa silmin mökissään kyhäämässä mielipidekirjoitusta paikallislehteen, taustalla soi radiosta hanurimusiikki ja huoneesta kuuluu hiljaista mutinaa. Pannussa porisee kahvi (aivan sama onko se pannujauhatusta vai ei, kuluttajaa huijataan eri merkinnöillä) ja pojalta saatu kännykkä nököttää hylättynä lehtikasan alla.

Mielensäpahoittajassa on 40 pientä juttua, jotka kuitenkin muodostavat selkeän tapahtumakokonaisuuden. Tutuksi tulee edesmennyt ystävä Yrjänä, naapurissa asuva ärsyttävä Kolehmainen ja vuodeosaston naapurisängyssä oleva Koskinen. Kirjan loppu oli erityisen liikuttava ja siinä kohdin naurunkyynel oli vaihtua liikutuksen kyyneleeksi. Kaikkiaan Mielensäpahoittaja oli kerrassaan loistava lukukokemus!

Tässä pieni näyte kengistä. Kolahti etenkin kaltaiseeni kenkäfriikkiin.

“Täytyykö tämäkin kuinka monta kertaa sanoa? Kengät ovat kävelyvälineet. Kenkien tarkoitus on helpottaa askellusta, niillä pitää päästä eteenpäin, saapua sinne minne on menossa ja jaksaa vielä takaisinkin. Niillä täytyy kyetä pistämään juoksuksi, jos tulee ilmahälytys taikka jos sattuu muistamaan, että kohta kauppa menee kiinni eikä kaapissa ole piimää.

Ihminen tarvitsee talvikengät eli huopikkaat, jotka on lämpöiset ja vieläpä aika hassunnäköiset, sehän muistuttaa paljon koiranpennun kuonoa. Sitten tarvitaan kaikkien muiden kausien kävelykengät, joiden tulee ehdottomasti olla nahkaa. Kun nahasta huolehtii, niin ne kestävät märän, mudan ja kylmän. Yhdet turhat kengät saa ihmisellä olla, niillä hoidetaan hautajaiset, sukulaispojan tai -tytön ylioppilasjuhlat ja maamiesseuran ruotsinristeily.

Menokas on hyvä merkki ja Ekko. Jalas tekee hyviä monoja, pula-aikana mono on välttävä kenkä myös ilman suksia. Sandaaleja älkää suomalaiset hankkiko vaikka markkinamies tyrkyttää, kun eivät kuulu tähän ilmastoon. Kyllä häpeää se ihminen, joka seisoo lokakuussa keskellä nokkospuskaa suolla sandaaleissa eikä voi syyttää kuin itseään ja taipumustaan hyväuskoisuuteen.

Kenkien pitäisi vaihtua ilmaston eikä mielialojen mukaan. Kun sataa, pannaan kumisaappaat.“

-Morre- show less

Tästä kirjasta mulle tuli jotenkin surullinen olo. Mä ajattelin kaikkia niitä tän maan yksinäisiä jääriä, joista elämä on ajanut ohi ja joiden viisautta ei kukaan kuuntele. Itselle kolahti erityisesti kiire ja kinastelu siitä kuka hoitaa lapset. Olihan tämä hauskakin, mutta silti mulle jäi jotenkin surumielinen ja haikea olo.

Itse muuten luulin Kyröä paljon vanhemmaksi kirjailijaksi. Jotenkin vaikea ajatella tätä nuoren ihmisen kirjoittamana.

Kyllä minä niin pidin tästä kirjasta. Vanha jäärä kertoo mielipiteitään maailmanmenosta, arkisista asioista ja osuu useimmmiten oikeaan. Mahtava kirja.

Mielensäpahoittaja on lyhyitä lukuja erään eläkeläisen mietteistä maailman menosta. Sopii luettavaksi osissa vaikkapa aamiaisella. antaa Anna kertojan hiljaisen huumorin sävyttää päivälle hyvä alku ja makustele aiheita illan mittaan ennen seuraavaa lukutuokiota. Tämä kirja sai välittömän suosion aamiaispöydässä, harmitti jollei ehtinyt apajalle ensin.

Kyllä on niin ihana tämä kirja. Kestää uudelleenlukemisenkin.