Zacharias Topelius (1818–1898)

Mummollani oli kirjahyllyssään Topeliuksen Lukemisia lapsille, Talvi-iltain tarinoita sekä tietysti Välskärin kertomukset. Näitä tuli aina silloin tällöin selailtua mummolassa ollessani ja jonain kertana tuli puhetta siitä kuinka mummun lapsuuden kodissa oli Välskärin kertomuksia luettu ääneen aina jouluisin. Mummuni mainitsi pitäneensä kirjasta ja minä tietysti lisäsin sen jo silloin loputtomalle lukulistalleni.

Mummun kirjat päätyivät enolle, mutta satuin löytämään show more oman kappaleeni Välskärin kertomuksia antikvariaatista. Sattuu muuten olemaan sama painos kuin mummolla.

Tarina lähtee etenemään hieman hitaasti. En kauheasti pitänyt kunnianhimoisesta päähenkilöstä. Sivuhenkilöissä oli kiinnostavampia tapauksia ja sodan kuvaus oli jotenkin kauhean veristä ja taistelutappioita ihannoivaa. Onhan kaatuneiden määrät varmaan nykyisiä sotia vähäisemmät, mutta kyllä minua kuitenkin kylmäsi kevyesti faktoina luetellut miestappiot.

Hitaan alun jälkeen tarina kuitenkin lähtee kulkemaan ja vie mukanaan, eikä se että kertomuksia oli jäljellä vielä kaksi noin 800 sivuista osaa haitannut ollenkaan. Ainakin tiesi lukiessaan, ettei lukeminen ihan heti loppuisi kesken. show less

Toisessa osassa Bertelsköldin ja Larssonin sukujen tarinat jatkuvat ja kuten Ruotsi-Suomen lukuisat sodatkin. Jälkipolvet ovat henkilöinä helpommin lähestyttäviä kuin kantaisänsä ja sodan kuvaukseenkin on tottunut. Tai ei heistä kaikista pidä. Osa on niin kamalia, ettei pahemmmista väliä.

En olisi koskaan uskonut, että (Ruotsi-)Suomen historiaan tutustuminen voisi olla näin kiinnostavaa ja hauskaa, mutta ainahan se on ollut niin, että kun asian kertoo minulle koskettavana show more tarinana, se kiehtoo paljon enemmän kuin kylmät faktat. Vaikka faktat sitten olisivatkin väritetty vilkaalla mielikuvituksella. show less

Viimeisessä osassa Larssonien Bertelsköldien suvut löytävät rauhan ja ensimmäisessä osassa alkunsa saaneet asiat saavat päätöksensä. Mutta huolimatta 2400-sivuisesta tarinasta, minusta tarina jää kesken :shock: Minusta olisi ollut mukavaa seurata Bertelsköldien ja Larssoneiden vaiheita Venäjän vallan alle ja itsenäisyyteen, vaikka Topelius ei jälkimmäisestä kirjaansa kirjoittaessaan tainnut osata edes haaveilla.

Pidän kirjan vanhahtavasta suomesta. Nyt pitäisi löytää show more jotain muita vanhoja kirjoja, joissa olisi tuota samaa kieltä, etenkin kun Anni Swanitkin on juuri luettu.

Palaan kirjaan varmasti uudestaankin. Se oli kiehtova ja lumoava. Vaikka sen lukemiseen meni aikaa, se aika ei ollut laisinkaan huonosti käytettyä.

Moni historiallinen asia jäi vaivaamaan, että mahdollisesti heti ehtiessäni tutustun Ruotsi-Suomen vaiheisiin ja kuninkaisiin. show less

Suosittelen ihan kaikille jotka pitävät ns. goottilaisesta kauhusta.