Kari Hotakainen

I don't know, it's more about drinking as the main past time in Finland; or that's what I seemed to get out of it. The parts about Kimi's passion for speed(more correctly controlling his car at speed) was about the Kimi the great G.P. racer. Yep, he is a RACER, not just a driver. When the author gets around to Kimi's racing attitude, his actions and feelings about and in the car it sounds more like the Kimi I picture in my mind. You know, the guy leading the race, when his engineer comes on show more the radio with instructions about what Kimi should be doing. And Kimi comes back with "leave me alone, I know what I'm doing". Indeed he does! A former world champion and a winner of many races he won through determination and talent alone. Also a master of quick come backs, as quoted in the back of the book. My favorite being, when asked 'what can you do in Finland?" Kimi responded with "Well, in summer you can fish and fuck, but in winter the fishing isn't so good" That's Kimi in a nutshell, the man who first spoke at age three, doesn't say much, but when he speaks it is to the point and straight forward. show less

One of the best things about reading translations is getting a view of the world through the eyes of another culture. The original book is written in Finnish. This translation seems to convey that sense of otherness that comes from those books from elsewhere but the rest is a bit of a mixed bag. The main character is quirky but not in an interesting way. She reminded me of Granny in the The Clampitts for that all-knowing, self-righteous, abrasive manner.

The other characters are more show more believable and at more than one point I thought the book was about people who have great deal of inner emptiness to contend with. A study in dissatisfied lives or simply people having to deal with a heartless culture. The culture we all live but stripped of any of the superficial niceties. It is black indeed.

I only gave it three stars because I felt that it didn't really go anywhere. It had an end that didn't really come from the beginning. But wait, no real story? characters inner thoughts merging with the real world? odd structure? it must literature! On star too many! show less

3,4 tähteä

Ihmisen osa lähti kirjastosta mukaani, koska menin kirjastoon ajatuksenani lainata kotimaista, suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta tasapainottamaan kohtuu jenkkivetoista lukemistoani. Minulla oli etukäteen epämääräinen ajatus siitä, että pidän Hotakaisen kirjoitustyylistä, vaikka ainoa todellinen kosketuspinta löytyykin kaukaa lukioajoilta, jolloin luin Buster Keaton - elämä ja teot, mikä on jotain novellin ja romaanin välimaastosta. En muista kirjasta muuta kuin show more sen, että nauroin. Mitään muuta en Hotakaiselta ollut tähän mennessä lukenut enimmäkseen sen takia, että mikään synopsis ei ole juuri kutsunut lukemaan. Nyt kuitenkin päätin vastapalautettujen kirjojen hyllystä inspiroituneena napata matkaani tämän (koska kirja oli ihan siinä nenän edessä, ja se näytti nopealukuiselta), ja katsoa onko Hotakainen oikeasti niin hyvä kirjoittaja kuin olen antanut itseni kuvitella.

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen en voinut sanoa olevani mitenkään järkyttävän vakuuttunut. Kirja ei sinänsä tuntunut huonolta, ja pidin kirjailijan äänestä ja kielestä jota hän käyttää. Salmen ääni on myös uskottava ja hän onkin ainoa kiinnostava hahmo tähän mennessä. Missään vaiheessa kirja ei vielä luonut tunnetta, että pakko jatkaa lukemista vielä hetki. Pikemminkin etenin sillä ajatuksella, että no luen vielä kappaleen verran ja sitten saan lopettaa. Ei edelleenkään siksi, että kirja olisi huonosti kirjoitettu, minua ei vaan millään tavalla kiinnostanut, mitä Salmen epäonnistuneet lapset tekevät tai ajattelevat.

Toisen kolmanneksen jälkeen en vieläkään ollut 100%:sen vakuuttunut kirjasta, mutta halusin kuitenkin lukea sen loppuun saadakseni tietää mikä on tämä Suuri Asia joka Helenalle oli tapahtunut. Jotenkinhan se liittynee limanuljaska-Kimmoon, mutta aika monessa kohdassa päätään on nostanut myös ajatus siitä, että asian keskiössä on Helenan lapsi Sini. Tässä vaiheessa olin jo aika varma siitä mikä kirjan keskiössä todellisuudessa lymyili, vaikka asiaa tuotiinkin esiin kierrellen ja kaarrellen.

Kirjan loppuun päästyäni pidin siitä enemmän kuin puolessa välissä olisin ajatellut pitäväni, vaikka vieläkään en voi sanoa kirjaan rakastuneeni. Eniten kirjassa häiritsi lopulta ehkä rakenne, joka ei omalla kohdallani toiminut. Se oli liian rikkonainen vetääkseen minua mukaansa, vaikka tiedostankin että se oli ihan harkittu valinta. Hotakaisen kieli oli kevyttä, paikoin lakonista ja juuri niin kuivan humoristista kuin muistelinkin. Hahmoista Salme ja Paavo olivat vakuuttavimmat ja kaikki muut lähinnä ärsyttivät. Kimmoa oli helppo inhota.

Päällimmäisenä tunteena tämän kirjan lukemisen jälkeen on epämääräinen ahdistus ja epävarmuus siitä, miten harvan askeleen päässä loppujen lopuksi on se mahdollisuus, että löytää itsensä yksin leipäjonosta. show less

An elderly woman sells her life to an author with writer's block who imagines different lives for her children which may be closer to the truth. Set against the backdrop of a recession, we follow various charcters' descent from good positions to struggling to make ends meet. The parts I enjoyed most were those in the early part of the book in the old lady's voice, but didn't feel this strong unique voice was maintained through the book. Nevertheless a readable modern tale of one family's show more adaptation to circumstances. show less