Hannu Raittila

Kirjasta on hankala kertoa enempää paljastamatta yllätyksellistä juonenkulkua. Valitettavasti joudun ehkä tässä jotain raottamaan, jotta saan edes jonkinlaista arviota aikaan.

Tarina kertoo toimittaja-Laurasta, äänimies-Penasta, insinööri-Jaakosta ja hänen vaimostaan Leenasta, joka on myös toimittaja. Mukaan sotkeutuu vielä Lauran 15 vuotta sitten mystisesti kuollut mies. Näiden viiden elämät nivoutuvat yhteen omituisella tavalla, jota en osannut odottaa.

Pidin Pamisoksen show more purkauksesta todella paljon. Viehättävää oli romaanin yllätyksellisyys; se, kuinka lukijan alta vedetään matto muutamaan otteeseen ihan totaalisesti. Olo on sen jälkeen hiukan psykedeelinen; mikä olikaan totta, mikä ei. Mitä on todellisuus? Kuviot pyöräytetään nurinniskoin ja mielessään joutuu hahmottamaan koko romaanin maailman uudestaan. Ja juuri kun hahmottaminen on viimeistä palaa vaille valmis, se hajoitetaan uudestaan.

En tiedä miten Raittila onnistuikaan tekemään “hajoittamisen” niin, että se ei (ainakaan minua) lukijana ärsyttänyt lainkaan. Normaalistihan lukija vaatii, että tarinalla on alku ja loppu ja välissä kaikenlaista hässäkkää. Pamisoksen purkaus ei täytä näitä odotuksia, vaan on Jotain Ihan Muuta.

Pamisoksen purkausta on tituleerattu myös “Raittilan suureksi lamaromaaniksi”. Se on kyllä hiukan hassu titteli, sillä lama ei varsinaisesti kovin paljoa tule esiin. Lama on ikäänkuin huomaamaton kehys ja tausta missä (lähes) kaikki tapahtuu. Etenkin romaanin alkuvaiheessa lama on esillä enemmän, mutta hälvenee sitten loppua kohden.

Tämä romaani oli hauska sekoitus ja Raittilan resepti tuntui olevan: ripaus dekkaria, hyppysellinen ihmisuhderomaania, kourallinen kehitysromaania, tippa rakkautta ja litra sarkasmia. Lopputuloksena on vinkeä sekametelisoppa, jota suosittelen maistamaan.

-Morre- show less

Finnische Experten treffen im Februar im nebligen Venedig mit weiteren Experten aus ganz Europa zusammen, um in einer Art großer Arbeitsgruppe zu diskutieren, wie Venedigs Bausubstanz vor dem endgültigen Zerfall bewahrt werden kann. Der Roman wird abwechselnd aus der Perspektive des Ingenieurs Marrasjärvi und des "Kosmopoliten und Kenners des europäischen Geisteslebens" Saraspää erzählt. Die Erzählebenen wechseln oft und es dauert eine Weile, bis man begriffen hat, wer eigentlich wer show more ist. Ein weiterer finnischer Experte ist der Dozent für alte Geschichte Heikkilä, der zwar keine eigene Erzählperspektive einnimmt, dafür aber umso mehr in den Berichten des Ingenieurs auftaucht. Heikkilä zeichnet sich unter anderem dadurch aus, dass er sich mit den Venezianern auf Latein unterhält und damit erstaunlich gut zurechtkommt. Sogar für moderne elektronische Geräte findet er meistens Umschreibungen. Der Aufenthalt in der Stadt zieht sich in die Länge. Der finnische Ingenieur führt ständig irgendwelche Messungen durch, hat eine Menge Verbesserungsvorschläge und möchte endlich zu Taten schreiten - aber nichts passiert. Als Venedig zuletzt im Schnee versinkt, die Kanäle zufrieren und ein Chaos droht, läuft er zu Hochform auf und hilft dem Polizeichef mit diversen Ratschlägen weiter. Nebenbei bietet die Handlung noch zwei jugendliche Klein- oder größere Kriminelle, einen Selbstmord und eine ungewollte Schwangerschaft (da kommt zum Schluss doch noch die Perspektive einer Frau ins Spiel). Das Buch ist nicht witzig im eigentlichen Sinne - der Aufdruck "Urkomisch!" auf dem Umschlag führt in die Irre. Der hintergründige Humor gefällt sicher nicht jedem. Alles in allem auf eigenwillige Weise ein intellligentes und unterhaltsames Buch, nicht zuletzt auch wegen der immer wieder thematisierten Unterschiede zwischen Süd- und Nordeuropäern. show less

Was geschieht, wenn fünf Finnen im Auftrag der UNESCO nach Venedig reisen, um die Stadt vor dem Versinken zu retten? Nun es geschieht eine ganze Menge Unsinn. Und doch hat alles ganz viel Tiefsinn. Urkomisch, intelligent, voller Anspielung auf Literatur, Kunst und Kultur: "Canal Grande" ist ein außergewöhnlich ungewöhnlicher Roman, eine unterhaltsame Auseinandersetzung nicht nur mit Venedig, sondern auch mit den Finnen und der abendländischen Kultur.

Ihan mainio romaani, Finlandia-voittaja sieltä paremmasta päästä. Juoni ja draaman kaari on vähän sekavan puoleinen, mutta jostain syystä kirja on silti hauska ja ainakin hieman tempaa mukaansa. Ei mikään maailmoja mullistava teos, mutta mukavaa lukemista.