On This Page
Description
Väinö Linnan kolmiosaisessa suurromaanissa elää syrjäinen hämäläiskylä alkuvoimaista, maanläheistä, luonnonvaraista elämäänsä kansamme suurina murroskausina. Teoksen ensimmäisen osan ajallisina rajakohtina ovat helmikuun manifestia edeltänyt vuosikymmen ja ensimmäisen maailmansodan aatto. Keskeisen aiheen muodostavat Pentinkulman torppariperheiden, talollisten, kartanonherran ja pappilanväen toinen toisiinsa punoutuneet kohtalot ja niihin vaikuttavat ajassa liikkuvat show more mullistavat virtaukset. Toisessa osassa saavuttaa torpparien tragedia huippunsa. Tapahtumien vyöry lähtee liikkeelle ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta ja päättyy marraskuussa 1919. Keskeisenä aiheena on kansalaissota, jonka muistot kirvelevät vielä tänäkin päivänä. Viimeisessä osassa kirjataan ne vaiheet, joita täällä Pohjantähden alla on koettu itsenäisyytemme aikana. Kuvaus alkaa 20-luvun alusta ja jatkuu vuoden 1950 tienoille. Varttuneempi lukijapolvi katselee kirjan sivuilta silmästä silmään omaa itseään, nuoremmille avautuu ennen tuntemattomia näkymiä lähimenneisyyteen. Väinö Linna käyttää loppuun saakka nerokkaasti mahtavimpia aseitaan: sovittavaa tai katkeraa tai hirtehistä huumoria, syventymistään syvenevää ihmiskuvausta, suoraan kansan suusta siepattua puhetta. Täällä Pohjantähden alla on taideteos. Sittenkin se kertoo kansamme elämästä enemmän kuin kymmenet historiateokset yhteensä. show lessTags
Recommendations
Member Reviews
Trilogian lukeminen oli elämäni yksi tunnerikkaimpia tapahtumia kirjallisuuden parissa. Kuten aikanaan jo blogia perustaessani kerroin, että en muista koska olisin oikeasti itkenyt viimeksi kirjan ääressä. Koskelan poikien teloitukset sisällissodassa ja Akselin ja Elinan poikien kaatuminen Talvisodassa sai kyyneleet aidosti virtaamaan.
Myös itse hahmot aiheuttivat tunteita laidasta laitaan. En muista, koska olisin viimeksi todella ärsyyntynyt jostakin kirjallisuuden hahmosta niin paljon kuin tekopyhästä nilviäisestä Ellen Salpakarista. Se eukko sai kerrassaan sappeni kiehumaan isänmaallisine aatteineen ja sivistyneistöllisine statuksineen, jossa ratsastettiin myös uskonnolla tehokkaasti, olihan rouva Salpakari show more ruustinna.
Leppäsen Preeti taas toi hellyyttävyyden tunteen. Yksinkertainen ja viattoman naivin oloinen Preeti oli todella sympaattinen hahmo. Sen sijaan hänen tyttärensä Aune herätti ristiriitaisempia tunteita; “kylän jakorasia” tuntui olevan laiska typerys, mutta tietyllä tapaa myös olosuhteiden uhri. Oliko Aunella muita vaihtoehtoja? Olivatko nuoruuden hairahdukset ja hyväuskoisuus Aunen turmio?
Vaikka Täällä Pohjantähden alla -trilogian hahmot onnistuivat herättämään tunteita, olivat ne mielestäni myös teossarjan ainoa heikkous. Vasta kolmatta osaa lukiessani heräsin havaitsemaan hahmojen yksiulotteisuuden. Kaikki hahmot rakentuivat yhden tai kahden ominaisuuden varaan eikä niissä ollut sen kummempaa syvyyttä. Syvin hahmo oli varmasti Akseli, jonka kantavin ominaisuus oli isä-Jussilta peritty sinnikkyys. Vaimonsa Elina oli kuin koira, uskollinen ja nöyrä. Räätäli Halme hukkui aattellisuuteensa, rovasti Salpakari viattomaan idealistisuuteensa ja rouvansa taas tekopyhyyteensä. Janne Kivivuori oli monitoimimies (josta käytettiin myös huvittavaa termiä ‘pillupoliisi’), Otto Kivivuori naljailija ja Anna Kivivuori uskonnollinen tiukkis. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Etenkin Elinan kohdalla se yksiulotteisuus pisti silmään todella ikävästi. Hän oli kiltti, arvostettu, nöyrä… Ei kerrassaan mitään negatiivista. Vastakohtana rakennettiin Ellen Salpakarin hahmo, jossa taas ei ollut mitään positiivista. Ehkä tähän vaikutti myös kertojan asenteellisuus. “Valkoisissa” oli ne negatiiviset piirteet ja “punaisissa” ne hyvät. Vaikka teos fokalisoitiin punaisten kautta, niin ei sen olisi tarvinnut olla ihan näin räikeän asenteellinen. Olisikohan tämä trilogia neutraalimpi, jos se olisi kirjoitettu nyt?
Ihailen kuitenkin Linnan taidokasta tapaa kirjoittaa historiaa viihteellisesti. Ei pelkkiä vuosilukuja tai sotien nimiä, kuten oppikirjoissa, vaan elävää elämää. Mieleen jäi paljon enemmän kuin oppikirjoista lukien. Tarina eteni myös varsin jouhevasti eikä turhaa paikallaan tahkoamista ollut. Ainoastaan Akselin kuoleman nopea ohittaminen jäi kaivelemaan; luulisi sen ansainneen enemmän kuin vajaan sivun verran. Etenkin kun Linna osasi kertoa kuolemasta tunteellisesti, mutta ei siirappisesti.
Kritiikistäni huolimatta Täällä Pohjantähden alla -trilogia on yksi mahtavimpia mitä olen lukenut ja ehdottomasti suomalaisen kirjallisuuden helmiä. Rohkenen olla vielä niin ällöttävä, että väitän tämän kuuluvan jokaisen sivistyneen suomalaisen lukemistoon – ainakin kerran elämässään. Nostaisin tämän myös reilusti Tuntemattoman sotilaan ohi. Palaan varmasti tämän pariin vielä joskus myöhemminkin.
-Morre- show less
Myös itse hahmot aiheuttivat tunteita laidasta laitaan. En muista, koska olisin viimeksi todella ärsyyntynyt jostakin kirjallisuuden hahmosta niin paljon kuin tekopyhästä nilviäisestä Ellen Salpakarista. Se eukko sai kerrassaan sappeni kiehumaan isänmaallisine aatteineen ja sivistyneistöllisine statuksineen, jossa ratsastettiin myös uskonnolla tehokkaasti, olihan rouva Salpakari show more ruustinna.
Leppäsen Preeti taas toi hellyyttävyyden tunteen. Yksinkertainen ja viattoman naivin oloinen Preeti oli todella sympaattinen hahmo. Sen sijaan hänen tyttärensä Aune herätti ristiriitaisempia tunteita; “kylän jakorasia” tuntui olevan laiska typerys, mutta tietyllä tapaa myös olosuhteiden uhri. Oliko Aunella muita vaihtoehtoja? Olivatko nuoruuden hairahdukset ja hyväuskoisuus Aunen turmio?
Vaikka Täällä Pohjantähden alla -trilogian hahmot onnistuivat herättämään tunteita, olivat ne mielestäni myös teossarjan ainoa heikkous. Vasta kolmatta osaa lukiessani heräsin havaitsemaan hahmojen yksiulotteisuuden. Kaikki hahmot rakentuivat yhden tai kahden ominaisuuden varaan eikä niissä ollut sen kummempaa syvyyttä. Syvin hahmo oli varmasti Akseli, jonka kantavin ominaisuus oli isä-Jussilta peritty sinnikkyys. Vaimonsa Elina oli kuin koira, uskollinen ja nöyrä. Räätäli Halme hukkui aattellisuuteensa, rovasti Salpakari viattomaan idealistisuuteensa ja rouvansa taas tekopyhyyteensä. Janne Kivivuori oli monitoimimies (josta käytettiin myös huvittavaa termiä ‘pillupoliisi’), Otto Kivivuori naljailija ja Anna Kivivuori uskonnollinen tiukkis. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Etenkin Elinan kohdalla se yksiulotteisuus pisti silmään todella ikävästi. Hän oli kiltti, arvostettu, nöyrä… Ei kerrassaan mitään negatiivista. Vastakohtana rakennettiin Ellen Salpakarin hahmo, jossa taas ei ollut mitään positiivista. Ehkä tähän vaikutti myös kertojan asenteellisuus. “Valkoisissa” oli ne negatiiviset piirteet ja “punaisissa” ne hyvät. Vaikka teos fokalisoitiin punaisten kautta, niin ei sen olisi tarvinnut olla ihan näin räikeän asenteellinen. Olisikohan tämä trilogia neutraalimpi, jos se olisi kirjoitettu nyt?
Ihailen kuitenkin Linnan taidokasta tapaa kirjoittaa historiaa viihteellisesti. Ei pelkkiä vuosilukuja tai sotien nimiä, kuten oppikirjoissa, vaan elävää elämää. Mieleen jäi paljon enemmän kuin oppikirjoista lukien. Tarina eteni myös varsin jouhevasti eikä turhaa paikallaan tahkoamista ollut. Ainoastaan Akselin kuoleman nopea ohittaminen jäi kaivelemaan; luulisi sen ansainneen enemmän kuin vajaan sivun verran. Etenkin kun Linna osasi kertoa kuolemasta tunteellisesti, mutta ei siirappisesti.
Kritiikistäni huolimatta Täällä Pohjantähden alla -trilogia on yksi mahtavimpia mitä olen lukenut ja ehdottomasti suomalaisen kirjallisuuden helmiä. Rohkenen olla vielä niin ällöttävä, että väitän tämän kuuluvan jokaisen sivistyneen suomalaisen lukemistoon – ainakin kerran elämässään. Nostaisin tämän myös reilusti Tuntemattoman sotilaan ohi. Palaan varmasti tämän pariin vielä joskus myöhemminkin.
-Morre- show less
Feb 2, 2010Finnish
Hienon sukukronikan hieno päätösosa. Henkilökuvaus on vähän yksioikoista, mutta tykkään suuresti siitä, miten kirjoissa onnistuttiin kattamaan ja elävöittämään aikakautensa merkittävät yhteiskunnalliset murrokset dramaturgian siitä kärsimättä.
Sep 5, 2011Finnish
Vi får fortsatt följa den strävsamma jordbrukarfamiljen Koskela, men även såklart de andra människorna i deras närhet. Denna sista delen i trilogin sträcker sig från 1920-talet fram till mitten av 50-talet. Linna har en stor förmåga att framställa alla dessa männsikor väldigt trovärdigt och levande. Det blir som om man själv är en del av livet i byn, som om man delar deras vedermödor (och glädjeämnen). Att läsa dessa tre romaner är verkligen som att leva med detta finska folk en smula.
"Söner av ett folk" är kanske trotsd allt den minst intressanta av de tre romanerna. Jag tycker att mycket går i stiltje länge och Linna gör stora åthävor om hur (huvudpersonen) Akseli mer och mer går från sina politiska show more åsikter och blir politiskt aktiv. Det hela tar sig ordentligt mot slutet dock, och händelserna under andra världskriget är mycket intressanta att följa. Det höjer betyget till slut till en fyra. show less
"Söner av ett folk" är kanske trotsd allt den minst intressanta av de tre romanerna. Jag tycker att mycket går i stiltje länge och Linna gör stora åthävor om hur (huvudpersonen) Akseli mer och mer går från sina politiska show more åsikter och blir politiskt aktiv. Det hela tar sig ordentligt mot slutet dock, och händelserna under andra världskriget är mycket intressanta att följa. Det höjer betyget till slut till en fyra. show less
Apr 22, 2008Swedish
Ratings
Members
- Recently Added By
Author Information
Some Editions
Awards and Honors
Awards
Series
Work Relationships
Is contained in
Has the (non-series) sequel
Common Knowledge
- Canonical title
- Under the North Star 3: Reconciliation
- Original title
- Täällä Pohjantähden alla 3
- Original publication date
- 1962
- First words*
- Den vintern trampades vägen till Koskela sällan upp.
- Last words*
- (Click to show. Warning: May contain spoilers.)-Sen dess har ingen mätit / det djupet än en gång.
- Original language*
- Finlandais
*Some information comes from Common Knowledge in other languages. Click "Edit" for more information.
Classifications
- Genres
- Fiction and Literature, General Fiction, Historical Fiction
- DDC/MDS
- 894.541 — Literature & rhetoric Asian Literature Literatures of Altaic, Uralic, Hyperborean, Dravidian languages; literatures of miscellaneous languages of south Asia Finno-Ugric languages Finnic languages Finnish
- LCC
- PH355 .L5 .T3619 — Language and Literature Uralic languages. Basque language Uralic. Basque Finnish
- BISAC
Statistics
- Members
- 215
- Popularity
- 151,335
- Reviews
- 4
- Rating
- (4.28)
- Languages
- 6 — English, Estonian, Finnish, French, Norwegian (Bokmål), Swedish
- Media
- Paper, Audiobook, Ebook
- ISBNs
- 22
- ASINs
- 1





























































