Juha Seppälä

Joulupukin tuoma Juha Seppälän kirjoittama Paholaisen Haarukka kuvaa suomalaista arkea vuonna 2008 erinomaisen pisteliäästi. Kirja kuvaa usean henkilön elämää markkinavetoisessa Suomessa. Lukukokemus oli silmiä avaava, kuin katsoisi laatikon ulkopuolelta suomalaisten arkea.

Seppälän hektinen kirjoitustyyli vaatii, ainakin minulta, toisen lukukerran. Nopeat tilannekuvat ja hektisyys kuvaavat tavallaan hyvin nykypäivää. Merkitsin hiirenkorvalla itselleni mieluisimmat kohdat. show more Tässä muutama:

“Kansalaisjournalismi oli nimetöntä.

Kansa tahtoi olla se mitä se ei halunnut olla, nimetön massa.

Mistä se kertoi?

Siitä, että kansa halusi oikeutta, oikeuksia ja vapauksia, ja että se tahtoi samanaikaisesti välttää vastuuta. Kuka olisi halunnut ottaa vastaan nimettömiä puheluita? Kansa syytti vallanpitäjiä kasvottomuudesta ja kansa vaati läpinäkyvyyttä. Se syytti eliittiä siitä, että kansaa ei kohdeltu yksilöinä, vaan numeroina, tilastoina ja - massana.

Läh: Anonymous

Ei nimeä, ei ihmisen kasvoja.”

Juha Seppälä pistää haarukalla useasti “verkkoyhteisöä” joka “varjelee hysteerisesti koskemattomuuttaan eikä siksi voi myöskään kehittyä”. Katso erityisesti sivut: 159-162.

Myös kaksinaismoralistinen velttous saa haarukasta:

“…Ilmastonmuutos, köyhyys, syrjäytyminen, nälkä ja jano olivat panemassa laumoja liikkeelle, kohti kauppoja ja yhdeksänhuoneisia erkkaritaloja, joiden edessä seisoi pari tila-autoa ja joiden omistajat olivat erittäin huolissaan ilmastonmuutojsesta, energian riittävyydestä ja digitaalisesta kuilusta silloin kun eivät lentäneet kaukomaille arkea pakoon. He kierrättivät pikkutarkasti kaikkea muuta paitsi hyväosaisuuttaan.

Maan toiseksi suurimmassa päivälehdessä eräs rahoitusmarkkinoiden asiantuntija kirjoitti: “Ennen teollista vallankumousta Maan ilmakehässä oli 250 ppm hiilidioksidia. Nykyinen pitoisuus on noin 385 ppm, ja sen odotetaan kasvavan 450:een varsin nopeasti. Se saa luultavasti aikaan globaalia lämpenemistä, joka sotkee suotuisat sääolot, sulattaa napajäätiköt ja kohottaa merien pintaa, mikä merkitsee kuolemaa ja hävitystä sadoille miljoonille ihmisille.”

Kun se oli luettu, tiskattiin aamukahvikuppi ja lähdettiin töihin.

Illansuussa palattiin, torkuttiin television ääressä ja kuunneltiin uutisista samat asiat.

Sitten mentiin nukkumaan.

Ei, me emme tee mitään ennenkuin on pakko…”

Suosittelen lämpimästi. Kirjastostahan näitä saa ilmaiseksi. show less