Eppu Nuotio

Tartuin romaaniin sen kiinnostavalta kuulostavan, Albert Edelfeltin elämää sivuavan aiheen takia: aiemmin olen lukenut mm. Anna Kortelaisen Virginie-kirjan. Nuotion ja Soinisen teos ei kuitenkaan oikein lunastanut odotuksiani, varsinkaan rikosromaanina, jollaiseksi kirjaa takakannessa tituleerataan. Kirje- tai oikeastaan s-postiviestiosuudet tuntuivat kömpelöiltä ja juoni kohtalaisen epäuskottavalta.

Erittäin hyvä runoteoksen aihe, mutta mielestäni runot olivat liian samankaltaisia. Toisaalta voi olla, että lapsilukijoita toistuvuus ei haittaa. On jotenkin lohdullista, että runot käsittelevät vaikeampien aiheiden, esim. avioero, lisäksi hyvin konkreettisia ja rajattuja asioita kuten kotiavaimen häviäminen, jottei kaikki olisi niin suurta murhetta.

Kahden kirjailijan yhteistyö. Aimo annos hienoja kuvauksia Pariisin tuoksuista ja äänistä, Berliinin, Nizzan, Ruissalon ja Mäntyharjun tuokioista. Sähköpostien ja lyhyiden päiväkirjamaisten tuokiokuvien sarja, jossa on huolellisesti mietitty palapelikuvio. Taidehistoriaa, kuviteltuja ja todellisia ihmisiä, aito taulu ja mielikuvituksen piirtämät luonnokset. Nainen parvekkeella on olemassa. Hieno pohjatyö, mutta miksi lopulta jää olo, että kirja on vähän lapsellinen? Nuotion show more pitää kertoa kaikki, mitään ei voi jättää selvittämättä. Ja onnellinen lopuu, aina. show less

Sujuvaan tyyliin kirjoitettu köykäinen romaani keski-ikäisten romanssista.