Juhani Aho (1861–1921)

Lämminhenkinen, mukavasti luettava ja uskottavan tuntuinen kuvaus 1800-luvun suomalaisesta kulttuurista ja syrjäkyläläisen näkökulmasta maailman muutokseen. Mikrohistoriaa, joka auttaa asettumaan ajankohdan ihmisten ajatteluun ja elämään.

Kaunis kuvitettu uusintapainos alkuperäisteoksesta.

Juhani Ahon Rautatie (1884) on hänen esikoisromaaninsa. Se kertoo korpiseudulla asuvista Matista ja Liisasta, jotka elävät yksinkertaista elämää. Matti kuulee kylillä rovastilta ja ruustinnalta junista ja rautatiestä ja kertoo Liisalle asiasta. He yrittävät kuvitella millainen olemus rautatiellä on. Lopulta he lähtevät rautatietä katsomaan ja päättävät ajaa yhden pysäkinvälin. Matti kuitenkin innostuu kanssamatkustajan kera juomaan viinaa ja pysäkki tulee ohitettua. show more Matti poistetaan junasta ja pariskunta palailee kävellen takaisin radan vartta. Yhdessä he päättävät, että niin suurta ihmettä ei enää tule, jota he vielä lähtisivät asioikseen katsomaan. Aho kuvasi kirjassa hyvin syrjäseudun ihmisten kuvitelmia ja alemman luokan sekä herrojen välistä sosiaalista eroa. Kirja on klassikko ja sitä on kuvattu "tähtiluokan" kirjoitustyöksi. Romaanista on tehty useita näyttämösovituksia ja Rautatie-niminen tv-elokuuva v. 1973. show less

”Mutta silloin tuli minulle avukseni luonteen ominaisuus, joka sanomalehtimiehille on hyvin suuriarvoinen ja joka pelastaa heidät kaikista pulmista. Me saamme kirjoittaa ja me totummekin kirjoittamaan asioista, joita emme ollenkaan ymmärrä ja joista ei meillä ole etäisintäkään käsitystä. Ja minä päätin kuin päätinkin ottaa vastaan viran, jonka toimittamisesta minulla ei ollut aavistustakaan. Saisinhan käydä edes Helsingissä, jos ei muuta. Ja kohta joulunpyhäin jälkeen show more – taisi olla vuonna 1881 – läksin minä ”omalla hevosella” ajamaan pääkaupunkia kohti. Eihän se ollut mitään sanomalehtimiehen kyytiä. Mutta enhän minä vielä ollutkaan mikään sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan.”
Papin ja talonpojan ammateista haaveilleesta Juhani Ahosta (1861--1921) tuli kirjailija ja lehtimies. 1800-luvun lopulla Aho työskenteli toimittajana mm. Uudessa Suomettaressa ja jyväskyläläisessä Keski-Suomessa sekä Kuopiossa Savossa. Helsingissä Ahon työnantajia olivat Uusi Kuvalehti ja Päivälehti. 1900-luvun alussa Aho avusti Helsingin Sanomia. show less

Juha oli todellakin erilainen muihin lukemiini Ahon teoksiin verrattuna. Erilaisuus ei suinkaan ollut huono asia, vaan itseasiassa varsin virkistävä kokemus ja vahvistaa vain mielipidettäni Ahon kirjallisesta lahjakkuudesta. Siinä missä Rautatie ja Papin rouva olivat tosiaan viipyileviä, luontoa ja ihmisen mieltä peilaavia teoksia, oli Juha tempoltaan hengästyttävämpi, tyyliltään dramaattisempi ja kokonaisuudessaankin hyvin väkevä balladi.

Toisekseen minua viehätti Juhan kieli, show more mitä muissa Ahon teoksissa en ole huomanut. Tässä nimittäin kieli oli hiukan kalevalaisen oloinen ja lyyrinen. Juhaa luonnehditaan “vääräsääri, väkäleuka” -termeillä, Marjaa puhutellaan ‘Marjueksi’ ja vanhemmista käytetään ‘maammo’ ja ‘taatto’ nimityksiä. Dialogien rytmikin usein kalskahtaa kalevalaiselta ja niissä on aistittavissa jonkinlainen poljentokin.

Juha hahmona oli jotenkin todella sympaattinen ja hellyyttävä. Jotenkin hänestä tuli mieleen lauhkea ja vanhentunut Jukolan Jussi. Juha urhoollisesti odottaa Marjaa vaikka epäilys ajoittain kalvaa mieltä. Yhtä urhoollisesti hän vaimoaan puolustaa ja haluaa kostaa tämän puolesta, ja siksikin Marjan petollisuus Juhaa kohtaan tuntui niin sydäntäsärkevältä. Traaginen loppu antoi jylhän loppusilauksen korpiballadille.

Marjan petollisuudesta huolimatta ei Marjasta saanut läpeensä pahaa kuvaa eikä hän sellainen ollutkaan. Hän katuu ja kuitenkin yrittää parhaansa. Tietyllä tapaa Marjan ratkaisut olivat helppoja ymmärtää, vaikka niitä ei hyväksyisikään.

Shemeikasta Aho maalasi tehokkaasti läpeensä itsekkään naistenmiehen kuvan. Komea, tumma ja tulinen mies – ja koti täynnä entisiäkin heiloja vaan ei vaimoa. Shemeikan surkea loppu ei kuitenkaan tuntunut reilulta, sillä eihän Shemeikka varsinaisesti ilkeä ollut. Varsinaisena olosuhteiden uhrina en kuitenkaan häntä voinut nähdä, toisin kuin Marjan pystyi näkemään (Juhasta puhumattakaan).

Kaikkiaan Juha oli todellakin virkistävän erilainen romaani Juhani Aholta. Klassikkoasemassahan se tämäkin on, eikä syyttä. Uskaltaisikohan katsoa Kaurismäen tulkinnan Juhasta vai pilaisikohan se lukukokemuksen?

-Morre- show less