Olli Jalonen

Kiehtova moniääninen tarina. Minkä metafora matka pituuspiiri on? Ihmisen elämän?

Tarina vetää imuunsa niin ettei kirjaa enää malttanut laskea käsistään, vaan loppuosa oli luettava yhdeltä istumalta. Jalonen edustaa minua vanhempaa ikäpolvea, mutta 70-luvun lapsena tunnistan kyllä jossakin määrin hänen ajankuvauksensa. Toisaalta olin tunnistavinani tekstistä joitakin pieniä anakronismeja, esim. liian varhaiseen aikaan sijoitettuja sanoja ja käsitteitä, ja välillä pohdin, mahtaako kirjailija myös vähän leikitellä lukijan kanssa ja kertoa eniten show more siitä, millaisena 70- ja 80-luku nykyään kärjistäen halutaan muistaa kuin millaisena tuolloin eläneet ne ajat oikeasti kokivat. Ja sitten taas -- kuten Jalonen tuntuu kertojansa suulla itsekin haluavan sanoa -- onhan niin, että "totuuksia" on yhtä paljon kuin kokijoitakin. Suomalaisten ikätoverien urkinta tuntui aika epätodelliselta ja älyttömältä puuhalta; onneksi meillä ei kai ihan tuollaista touhua sentään ole ollut, vaikka esim. yliopistoväen oudoista Itä-Saksa-yhteyksistä joskus vuosituhannen vaihteessa kohuttiinkin. Sen sijaan Indonesian suurlähetystön kuvaus, joka perustuu Jalosen omiin nuoruudenkokemuksiin, oli varsin hyytävää ja raadollista luettavaa. Jos minulta olisi kysytty, olisin väittänyt ettei Suomessa ole Indonesian suurlähetystöä edes ollut (hymiö). Niinpä niin, taidanpa tosiaan olla syntynyt Kekkosen ajan Suomeen. show less

Tässäkin, kuten niin monissa suomalaisissa kaunokirjallisissa teoksissa, oli kovin ohuet henkilöhahmot, joista ei oikein saanut otetta, mutta tällä kertaa se saattoi jopa palvella tarkoitusta. Henkilöiden moraalisia päätöksiä ei perustella mitenkään, he ovat vain tarpojia jotka tekevät mitä on pakko. Seuraa antikliimaksi toisensa jälkeen: lukija tietää niiden tulevan, toivoo välttyvänsä niiltä, mutta murskautuu kerta toisensa jälkeen antikliimaksiin. Ystäväni, jolta show more kirjan lainasin, sanoi, että sellaista on elämä. Ehkä, mutta romaanin ongelma on se, että se on hirveää tosi-tv:tä - yksi anti-kliimaksi tosiaan on televisiossa esiintyminen, mutta sitä ennenkään ei ole voinut välttyä vertaamasta maailmanympärikilpailua tosi-tv:seen. Jalonen kuulemma aloitti kirjoittamisen jo 2000-luvun alussa, ennen Suomenkin television ylikuormittamista "todellisuudella". Ehkä idea olisi voinut toimia ensimmäisen aallon harjalla paremmin. Epäilen. show less

Herra Halley opetti Angus-pojan kehittämään näköään ja tekemään havaintoja taivaasta. Halleyn lähdettyä Saint Helenalta Angus jatkaa havaintojen tekemistä ja haaveilee Halleyn oppilaaksi pääsemisestä, varsinkin sen jälkeen kun pastori opettaa häntä lukemaan. Lopulta Anguksen tie johtaa merimatkan jälkeen Lontooseen ja herra Halleyn luokse. Kirja veti mennessään.