Anja Snellman
Author of Sonja O. kävi täällä : romaani
About the Author
Disambiguation Notice:
Anja Kauranen changed her name to Anja Snellman in 1997.
Works by Anja Snellman
Associated Works
Novelleja rakkaudesta — Contributor — 3 copies
Tagged
Common Knowledge
- Canonical name
- Snellman, Anja
- Legal name
- Snellman-Orma, Anja
- Other names
- Kauranen, Anja
- Birthdate
- 1954-05-23
- Gender
- female
- Education
- University of Helsinki (BA)
- Awards and honors
- Uudet Kirjat -kirjakerhon palkinto (1985 )
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto (1999)
Naisasialiitto Unionin Lyyti-palkinto (2000) - Relationships
- Saarikoski, Saska (puoliso 1997-2006)
- Short biography
- Anja Snellman (Helsinki, 1954) es una de las autoras más representativas de Finlandia. Lleva tres décadas cosechando éxito tras éxito, tanto en su país natal como en el resto de países nórdicos. La autora posee una voz única, curtida por años de incansable labor literaria que le han valido los más altos reconocimientos de la crítica y las instituciones de su país. En ella destaca la sutileza de la prosa, así como una gran profundidad psicológica y un sentido del humor tan negro como muchas de las historias que narra. Snellman es una gran cronista de nuestra sociedad, y sobre todo de los habitantes que viven en la marginalidad, así como una gran defensora de la libertad de prensa.
- Nationality
- Finland
- Birthplace
- Helsinki
- Places of residence
- Helsinki, Finland
- Disambiguation notice
- Anja Kauranen changed her name to Anja Snellman in 1997.
- Associated Place (for map)
- Helsinki, Finland
Members
Reviews
Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt kertoo Jasminista, ihan tavallisesta neljätoistavuotiaasta koulutytöstä, joka ajautuu huonoon seuraan ja päätyy seksibisneksen uhriksi. Vaikka kirjan aihe onkin ajankohtainen ja hyvin kantaaottava, ei kirja kuitenkaan tarjonnut mitään uutta tai erityisen mullistavaa. Lukijan täytyisi olla joko alle kymmenvuotias tai ikäisekseen hyvin naiivi, mikäli kirjan kuvaama raadollinen maailma todella hätkähdyttäisi. Mielenkiintoisen ja koukuttavan show more kirjasta teki aiheen sijaan kirjan tapahtumien kulku, joka oli nurinkurinen: aluksi kerrottiin tapahtumaketjun lopputulos, ja pikku hiljaa lukijalle paljastettiin, miten kyseiseen tilanteeseen oli päädytty. Kirjaa ei malttanut laskea käsistään, koska halu tietää seurauksiin johtaneet syyt oli niin voimakas.
Kirja oli mielestäni hieman kömpelö, koska muutamat seikat ontuivat ikävästi. Ensinnäkin Jasmin oli mielestäni hieman liian helposti johdateltavissa, esimerkiksi siirtymä lemmikkikaupan tiloista Wet Pet Clubiin tapahtui kovin kivuttomasti. Lisäksi oli kummallista, että viranomaiset eivät missään vaiheessa päässeet vihille lemmikkikaupan takahuoneen toiminnasta. Tyttöjähän kuvattiin, ja tallenteita julkaistiin internetissä. Kukaan tytöistäkään ei ilmeisesti koskaan kielinyt kenellekään mitään. Tätäkin epäuskottavampaa oli kuitenkin Kastaja hahmona. Ikään kuin lasten hyväksikäyttäjät oikeasti olisivat harteikkaita, tummiin pukeutuvia machomiehiä, jotka elävät seurapiirimaailman huipulla ja asuvat prameissa linnoissa. Toisaalta taas Kastajan hyvä puoli oli se, että hän oli erittäin moniulotteinen hahmo ja häntä jäi miettimään syvällisemminkin: kumpi hän loppujen lopuksi oli, hyvis vai pahis? Hän tahtoi "puhdistaa" Jasminin "likaamalla" tämän. Kysymys kuuluukin, pyhittääkö tarkoitus keinot? Ehkä Kastajan tapauksessa kuitenkaan ei.
En kuitenkaan nimittäisi kirjaa huonoksi; pieneksi pettymykseksi pikemminkin, koska odotin Snellmanilta jotain vaikuttavampaa. Vaikuttavamman kirjasta olisi voinut tehdä esimerkiksi se, että tyttöjen sijasta tarinan keskiössä olisivatkin olleet pojat. Tyttöjen kamalista kohtaloista on kirjoitettu paljon ennenkin, toisin kuin pojista, vaikka tämänkaltaisia kauheuksia tapahtunee heillekin lähes yhtä lailla. Toki kirjassa olivat hahmoina myös veljekset Randi ja Ringo, mutta he jäivät jotenkin latteiksi ja mitättömiksi.
Vaikka aluksi väitinkin, että kirja ei tarjonnut mitään uutta, tarjosi se ehkä kuitenkin jotain. Seuraava katkelma on suora lainaus Lemmikkikaupan tytöistä:
"'Luuletko, että meidän opettajat tai sukulaiset käy täällä?' Linda tuhahti ja katsoi minua pitkään vessanpeilin kautta. Hänen kielikorunsa juuresta tuli verta ja hän syljeskeli sitä lavuaariin. Minulla oli kitalaessa pieni haavauma. 'Keitä nämä sitten ovat?' minä kuiskasin."
Niinpä. Keitä he sitten ovat, uhrit ja hyväksikäyttäjät: tavallisia koulutyttöjä ja tavallisia työssäkäyviä miehiä? Voiko kuka vain todellakin olla mitä vain?
Mari Turunen show less
Kirja oli mielestäni hieman kömpelö, koska muutamat seikat ontuivat ikävästi. Ensinnäkin Jasmin oli mielestäni hieman liian helposti johdateltavissa, esimerkiksi siirtymä lemmikkikaupan tiloista Wet Pet Clubiin tapahtui kovin kivuttomasti. Lisäksi oli kummallista, että viranomaiset eivät missään vaiheessa päässeet vihille lemmikkikaupan takahuoneen toiminnasta. Tyttöjähän kuvattiin, ja tallenteita julkaistiin internetissä. Kukaan tytöistäkään ei ilmeisesti koskaan kielinyt kenellekään mitään. Tätäkin epäuskottavampaa oli kuitenkin Kastaja hahmona. Ikään kuin lasten hyväksikäyttäjät oikeasti olisivat harteikkaita, tummiin pukeutuvia machomiehiä, jotka elävät seurapiirimaailman huipulla ja asuvat prameissa linnoissa. Toisaalta taas Kastajan hyvä puoli oli se, että hän oli erittäin moniulotteinen hahmo ja häntä jäi miettimään syvällisemminkin: kumpi hän loppujen lopuksi oli, hyvis vai pahis? Hän tahtoi "puhdistaa" Jasminin "likaamalla" tämän. Kysymys kuuluukin, pyhittääkö tarkoitus keinot? Ehkä Kastajan tapauksessa kuitenkaan ei.
En kuitenkaan nimittäisi kirjaa huonoksi; pieneksi pettymykseksi pikemminkin, koska odotin Snellmanilta jotain vaikuttavampaa. Vaikuttavamman kirjasta olisi voinut tehdä esimerkiksi se, että tyttöjen sijasta tarinan keskiössä olisivatkin olleet pojat. Tyttöjen kamalista kohtaloista on kirjoitettu paljon ennenkin, toisin kuin pojista, vaikka tämänkaltaisia kauheuksia tapahtunee heillekin lähes yhtä lailla. Toki kirjassa olivat hahmoina myös veljekset Randi ja Ringo, mutta he jäivät jotenkin latteiksi ja mitättömiksi.
Vaikka aluksi väitinkin, että kirja ei tarjonnut mitään uutta, tarjosi se ehkä kuitenkin jotain. Seuraava katkelma on suora lainaus Lemmikkikaupan tytöistä:
"'Luuletko, että meidän opettajat tai sukulaiset käy täällä?' Linda tuhahti ja katsoi minua pitkään vessanpeilin kautta. Hänen kielikorunsa juuresta tuli verta ja hän syljeskeli sitä lavuaariin. Minulla oli kitalaessa pieni haavauma. 'Keitä nämä sitten ovat?' minä kuiskasin."
Niinpä. Keitä he sitten ovat, uhrit ja hyväksikäyttäjät: tavallisia koulutyttöjä ja tavallisia työssäkäyviä miehiä? Voiko kuka vain todellakin olla mitä vain?
Mari Turunen show less
Lemmikkikaupan tytöt on Anja Snellmanin romaani, joka julkaistiin vuonna 2007. Kirja kertoo kadonneen Jasmin-tytön tarinan. Kirjan kertojina toimivat vuoroin Jasmin itse, hänen äitinsä, sekä lemmikkikaupassa työskennellyt Randi. Kirjan tapahtuma-aika vaihtelee vuoroin menneisyyden ja nykyhetken välillä kertojasta riippuen. Jasmin katoaa samaan aikaan ystävänsä Lindan kanssa, joka kuitenkin myöhemmin löydetään kuolleena. Jasminin katoamista ei osata yhdistää show more lemmikkikauppaan, jossa Jasmin ja Linda olivat työskennelleet.
Kirjan teemana on prostituutio, jota kuvataan kaunistelematta tai kauhistelematta. Kirjassa esiintynyt lemmikkikauppa toimii todellisuudessa paikkana alaikäisten tyttöjen prostituutiolle. Kirjan edetessä lemmikkikaupan ja Jasminin katoamiseen johtaneet tapahtumat selviävät hiljalleen. Usean eri henkilön kertomat tarinat valottavat kokonaiskuvaa katoamisesta. Kirjailija on käyttänyt näitä eri kertojia tuodakseen esiin katoamiseen liittyneitä eri puolia. Kirjan lopussa on pitkä tieto-osuus prostituution historiasta.
Kirja oli vakavan aiheensa vuoksi lukukokemuksena melko raskas. Myös kirjan rakenne teki kirjasta varsinkin aluksi hieman vaikealukuisen. Kirja teksti oli kuitenkin selkeästi kirjoitettu ja tarina oli erittäin kiinnostava. Lopun tieto-osuus oli hyvin informatiivinen. Teos herätti ajattelemaan prostituutiota ilmiönä, mihin teoksella varmasti pyrittiinkin. Kirja ei välttämättä sovi kaikille lukijoille aiheensa vuoksi, mutta suosittelisin sitä lukijalle, joka ei pelkää lukea vaikeista aiheista.
-Emma show less
Kirjan teemana on prostituutio, jota kuvataan kaunistelematta tai kauhistelematta. Kirjassa esiintynyt lemmikkikauppa toimii todellisuudessa paikkana alaikäisten tyttöjen prostituutiolle. Kirjan edetessä lemmikkikaupan ja Jasminin katoamiseen johtaneet tapahtumat selviävät hiljalleen. Usean eri henkilön kertomat tarinat valottavat kokonaiskuvaa katoamisesta. Kirjailija on käyttänyt näitä eri kertojia tuodakseen esiin katoamiseen liittyneitä eri puolia. Kirjan lopussa on pitkä tieto-osuus prostituution historiasta.
Kirja oli vakavan aiheensa vuoksi lukukokemuksena melko raskas. Myös kirjan rakenne teki kirjasta varsinkin aluksi hieman vaikealukuisen. Kirja teksti oli kuitenkin selkeästi kirjoitettu ja tarina oli erittäin kiinnostava. Lopun tieto-osuus oli hyvin informatiivinen. Teos herätti ajattelemaan prostituutiota ilmiönä, mihin teoksella varmasti pyrittiinkin. Kirja ei välttämättä sovi kaikille lukijoille aiheensa vuoksi, mutta suosittelisin sitä lukijalle, joka ei pelkää lukea vaikeista aiheista.
-Emma show less
Sain tämän mieheltäni syntymäpäiväksi lauantaina, aloitin ja lopetin tämän sunnuntaina. Parvekejumalat oli pakko lukea loppuun lähes yhdeltä istumalta, vaikkei kyseessä olekaan varsinaisesti jännitystarina.
Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni Snellmanin kieleen ja oikeastaan koko lukemisen ajan ihastelin ja maistelin sitä. En muista Lemmikkikaupan tytöissä huomanneeni samaa, mutta Snellmanin esikoisessa (Sonja O. kävi täällä) oli kyllä hienoa kieltä myös, vaikkakin show more toisella tavalla.
Parvekejumalissa kieli on hyvin kaunista ja sanoilla leikittely on moniulotteista, mutta ei tee sellaista hakemalla haetun nokkelaa vaikutelmaa. Selvimmin sanoilla leikittely käy ilmi monimerkityksellisistä sanapareista; Zahra - tahra (Alla-Zahra kokee olevansa tahra), Halajan-ryhmä - "halajan kotiin" (Alla-Zahran halu palata so. kääntyä muslimiksi), halla (somalin kielen sana, joka tarkoittaa syntiä) - halla (pakkanen).
Myös henkilöiden nimissä tuntuu olevan merkityksellisyyksiä. Parvekejumalissa Snellman on nimennyt lähes kaikki somalitytöt maustenimillä; Anis ja hänen sisaruksensa Fenkoli ja Manteli, ystävänsä Vanilja ja naapurintyttö Kaneli. Mausteista rikkautta suomalaiseen kulttuuriin?
Nimeämisisissä vain yksi asia jäi häiritsemään enkä löytänyt sille kunnollista motiivia. Tarina sijoittuu selvästi Helsingin Vuosaareen. Kauppakeskus Kolumbus ja tornitalo Cirrus vahvistavat tämän. Mutta silti Parvekejumalissa puhutaan sinnikkäästi Virtasaaresta. Miksi? Halutaanko tällä hälventää kytköstä Itä-Helsinkiin?
Anis ja Alla-Zahra rakentuvat hienosti, mutta se nyt ei ollutkaan mikään yllätys Anja Snellmanilta. Anikselle tunnutaan antavan enemmän tilaa Alla-Zahran jäädessä varjoon... vaiko sulkeutuvan niqabiin? Ehkä ratkaisu oli tarkoituksellinen. Alla-Zahran kuva haalenee ja etääntyy loppua kohden yhä enemmän mitä tiukemmaksi hän ryhtyy kääntymisessään. Alla-Zahra oli paikoin suorastaan ärsyttävä, mutta hyvin uskottava. Kai kuka tahansa johonkin asiaan pahasti höyrähtänyt ärsyttää kanssaihmisiään?
Aniksen kuva taas syvenee ja tulee avoimemmaksi. Anis tulee rohkeammaksi - ja maksaa siitä kovan hinnan. Anis ei yllättäen ole sinänsä kovin ristiriitainen hahmo. Hän ei arvo somali- ja suomalaiskulttuurien välillä. Hän ihannoi kaikkea minkä mieltää suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi aina pukeutumisesta sisustamiseen ja ihmissuhteista ruokiin.
Aniksen ja Alla-Zahran näkökannat ovat kuvattu hienosti. Molemmat syyllistyvät samanlaiseen "omiensa" kärjistämiseen ja "toisten" ihannoimiseen. He käyvät jatkuvaa vuoropuhelua, vaikka heidän aito kohtaamisensa jääkin pintapuoliseksi.
Parvekejumalat kertoo vaikeasta aiheesta hyvin taitavasti. Jotkin, aivan hienoiset yksityiskohdat jäivät häiritsemään (kuten Vuosaari/Virtasaari), mutta eivät onnistuneet lähimainkaan pilaamaan lukukokemusta. Tämä kirja jää pitkäksi aikaa mieleen ja vaatinee uudemman, hiukan hitaamman, lukukerran. Parvekejumalat on tärkeä puheenvuoro.
-Morre- show less
Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni Snellmanin kieleen ja oikeastaan koko lukemisen ajan ihastelin ja maistelin sitä. En muista Lemmikkikaupan tytöissä huomanneeni samaa, mutta Snellmanin esikoisessa (Sonja O. kävi täällä) oli kyllä hienoa kieltä myös, vaikkakin show more toisella tavalla.
Parvekejumalissa kieli on hyvin kaunista ja sanoilla leikittely on moniulotteista, mutta ei tee sellaista hakemalla haetun nokkelaa vaikutelmaa. Selvimmin sanoilla leikittely käy ilmi monimerkityksellisistä sanapareista; Zahra - tahra (Alla-Zahra kokee olevansa tahra), Halajan-ryhmä - "halajan kotiin" (Alla-Zahran halu palata so. kääntyä muslimiksi), halla (somalin kielen sana, joka tarkoittaa syntiä) - halla (pakkanen).
Myös henkilöiden nimissä tuntuu olevan merkityksellisyyksiä. Parvekejumalissa Snellman on nimennyt lähes kaikki somalitytöt maustenimillä; Anis ja hänen sisaruksensa Fenkoli ja Manteli, ystävänsä Vanilja ja naapurintyttö Kaneli. Mausteista rikkautta suomalaiseen kulttuuriin?
Nimeämisisissä vain yksi asia jäi häiritsemään enkä löytänyt sille kunnollista motiivia. Tarina sijoittuu selvästi Helsingin Vuosaareen. Kauppakeskus Kolumbus ja tornitalo Cirrus vahvistavat tämän. Mutta silti Parvekejumalissa puhutaan sinnikkäästi Virtasaaresta. Miksi? Halutaanko tällä hälventää kytköstä Itä-Helsinkiin?
Anis ja Alla-Zahra rakentuvat hienosti, mutta se nyt ei ollutkaan mikään yllätys Anja Snellmanilta. Anikselle tunnutaan antavan enemmän tilaa Alla-Zahran jäädessä varjoon... vaiko sulkeutuvan niqabiin? Ehkä ratkaisu oli tarkoituksellinen. Alla-Zahran kuva haalenee ja etääntyy loppua kohden yhä enemmän mitä tiukemmaksi hän ryhtyy kääntymisessään. Alla-Zahra oli paikoin suorastaan ärsyttävä, mutta hyvin uskottava. Kai kuka tahansa johonkin asiaan pahasti höyrähtänyt ärsyttää kanssaihmisiään?
Aniksen kuva taas syvenee ja tulee avoimemmaksi. Anis tulee rohkeammaksi - ja maksaa siitä kovan hinnan. Anis ei yllättäen ole sinänsä kovin ristiriitainen hahmo. Hän ei arvo somali- ja suomalaiskulttuurien välillä. Hän ihannoi kaikkea minkä mieltää suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi aina pukeutumisesta sisustamiseen ja ihmissuhteista ruokiin.
Aniksen ja Alla-Zahran näkökannat ovat kuvattu hienosti. Molemmat syyllistyvät samanlaiseen "omiensa" kärjistämiseen ja "toisten" ihannoimiseen. He käyvät jatkuvaa vuoropuhelua, vaikka heidän aito kohtaamisensa jääkin pintapuoliseksi.
Parvekejumalat kertoo vaikeasta aiheesta hyvin taitavasti. Jotkin, aivan hienoiset yksityiskohdat jäivät häiritsemään (kuten Vuosaari/Virtasaari), mutta eivät onnistuneet lähimainkaan pilaamaan lukukokemusta. Tämä kirja jää pitkäksi aikaa mieleen ja vaatinee uudemman, hiukan hitaamman, lukukerran. Parvekejumalat on tärkeä puheenvuoro.
-Morre- show less
Hyönteistutkimusretki "punaiselle järvelle"
"Kuva rikkiviilletystä teltasta ilmestyy Helsingin Sanomissa heti helluntaipyhien jälkeen tiistaina 7.6.1960. Uudessa Suomessa on samana päivänä kokosivun kuva verisestä tyynyliinasta sekä kuvia sinne tänne lennelleistä tyttöjen tavaroista. Kolme kassia, vaaleanpunaisia ja sinivalkoruudullisia kesäpuseroita, shortseja, puuvillaisia alushousuja, pyyhkeitä, uimapukuja, kaksi nallea ja sininen mollamaija, rikkoutuneita taskupeilejä, show more kampoja, hopeinen ranneketju, sininen kukkaro, punainen lompakko, Aku Ankkoja, Teinilehtiä, Montgomeryn Villiruusu ja Metaliousin Peyton Place. Hiuksia, hampaita, verta.”
Vuonna 1960 tapahtunut Bodomjärven kolmoismurha on elänyt ja tulee elämään Suomen rikoshistoriassa ja ihmisten mielissä ikuisesti. Myös suomalaisen kirjailijan Anja Snellmanin kirja, Lyhytsiipiset, joka on julkaistu vuonna 2005, on inspiroitunut Bodomjärven murhista ja kertoo niistä osaksi todellisuuteen pohjautuvan, ja osaksi kuvitteellisen tarinan. Esimerkiksi Bodomjärven nimi on kirjassa muutettu Fardomjärveksi.
Kirjan aiheena on neljän tytön ja biologian opettajan kohtalokas luontoretki järvelle. Kirja kertoo myös murhien jälkeisestä koko kansaa koskevasta kaaoksesta, sekä siskosten vanhempien selviytymisestä elämästä toisen lapsensa kuoleman jälkeen. Kirjan päähenkilö on noin 14-vuotias hyönteisistä kiinnostunut Marjaana Kivimaa, joka on ainut järveltä hengissä selvinnyt. Lisäksi tärkeitä henkilöitä ovat Marjaanan järvellä surmansa saanut sisko Anniina, Kivimaan siskosten vanhemmat Hilkka ja Olavi sekä Marjaanan salarakas biologianopettaja Dick Daniel Streng. Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kuivailee tarkasti ihmisten tunteita ja ajatuksia. Kirjan miljöö on kuvitteellisen Fardomjärven rannalla, jonne Marjaana, Anniina, opettaja Streng ja Anniinan kaksi koulukaveria lähtevät retkelle. Murhien jälkeiset tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Helsinkiin. Kirja etenee päinvastaisessa järjestyksessä tapahtumien aikajärjestykseen nähden. Ensiksi kirja kertoo Marleenan ja biologian opettajan suhteesta, sitten murhasta, sen jälkeen Hilkan ja Olavin selviytymisestä arjessa sekä Marjaanan paranemisesta järkytyksestä ja lopuksi se kertoo murhayön tapahtumat sekä Marleenan elämästä monien vuosien jälkeen.
Teos paljastaa elämän yllätyksellisyyden negatiivisen ja pahan puolen, ”Olavi Kivimaa ei ole nukkunut yhtään ehjää yötä helluntain jälkeen.” Mitä vain voi sattua, koska tahansa ja juuri sellaisella hetkellä, kun ihminen sitä ehkä vähiten odottaa. Helposti myös rankkojen tapahtumien jälkeen ihmiset alkavat etsiä syyllistä tapahtumille itsestään: ” Hilkka Kivimaan elämässä ei ole päivää jona hän ei kysyisi.” Kirjan kerrontatyyli on topakka ja se käyttää paljon vaillinaisia lauseita erityisesti kuvailussa, mikä tulee esille esimerkiksi Marleenan miettiessä salarakastansa ennen järvelle lähtöä: ” Miehen partaveden tuoksu, niskasta kihartuvat hiukset, kapea nenä ja liikkuvat sieraimet. Huulet, niiden suolainen maku.” Kirja käyttää myös paljon vertauksia esimerkiksi Marleenan tunteita kuvaillessa hyönteisiin liittyen. ”Myös pienillä rikoksilla, sanoo mies on usein pieniä silminnäkijöitä joita ei koskaan tule ajatelleeksi”, kirjassa viitataan hyönteisiin nokkelalla tavalla. Myös Marleenan työkaveri nimetään kirjassa Heidi Heinäsirkaksi. Kirja puhuu myös selviytymisestä ja vaikeitten asioitten ylipääsemisestä Marleenan päästessä ylioppilaaksi ja saadessa töitä, sekä vanhempien vanhetessa yhdessä, ja tapahtuminen häipyessä heidän mielistään pikku hiljaa.
Kirja oli vaikuttava ja koskettava sen todenperäisyyden vuoksi. Pidin sen lyhyen ytimekkäästä kerrontavasta ja runsaasta kuvailusta. Koska helluntaiyön tapahtumat olivat erittäin tärkeä tapahtuma Suomen rikoshistoriassa ja kutkuttava arvoitus ratkottavaksi, on kirja erittäin kiinnostavaa luettavaa.
Kirjan esittämä kysymys ”voiko enää elää rauhassa? ” osuu naulan kantaan nykypäivää miettiessä. Missään et ole turvassa, ovet on lukittava yöksi ja yksin ei kannatta kulkea pimeällä. Maailmasta on tullut maailman vaarallisin paikka. Voiko jumala olla oikeasti olemassa?
Iida Koivula show less
"Kuva rikkiviilletystä teltasta ilmestyy Helsingin Sanomissa heti helluntaipyhien jälkeen tiistaina 7.6.1960. Uudessa Suomessa on samana päivänä kokosivun kuva verisestä tyynyliinasta sekä kuvia sinne tänne lennelleistä tyttöjen tavaroista. Kolme kassia, vaaleanpunaisia ja sinivalkoruudullisia kesäpuseroita, shortseja, puuvillaisia alushousuja, pyyhkeitä, uimapukuja, kaksi nallea ja sininen mollamaija, rikkoutuneita taskupeilejä, show more kampoja, hopeinen ranneketju, sininen kukkaro, punainen lompakko, Aku Ankkoja, Teinilehtiä, Montgomeryn Villiruusu ja Metaliousin Peyton Place. Hiuksia, hampaita, verta.”
Vuonna 1960 tapahtunut Bodomjärven kolmoismurha on elänyt ja tulee elämään Suomen rikoshistoriassa ja ihmisten mielissä ikuisesti. Myös suomalaisen kirjailijan Anja Snellmanin kirja, Lyhytsiipiset, joka on julkaistu vuonna 2005, on inspiroitunut Bodomjärven murhista ja kertoo niistä osaksi todellisuuteen pohjautuvan, ja osaksi kuvitteellisen tarinan. Esimerkiksi Bodomjärven nimi on kirjassa muutettu Fardomjärveksi.
Kirjan aiheena on neljän tytön ja biologian opettajan kohtalokas luontoretki järvelle. Kirja kertoo myös murhien jälkeisestä koko kansaa koskevasta kaaoksesta, sekä siskosten vanhempien selviytymisestä elämästä toisen lapsensa kuoleman jälkeen. Kirjan päähenkilö on noin 14-vuotias hyönteisistä kiinnostunut Marjaana Kivimaa, joka on ainut järveltä hengissä selvinnyt. Lisäksi tärkeitä henkilöitä ovat Marjaanan järvellä surmansa saanut sisko Anniina, Kivimaan siskosten vanhemmat Hilkka ja Olavi sekä Marjaanan salarakas biologianopettaja Dick Daniel Streng. Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kuivailee tarkasti ihmisten tunteita ja ajatuksia. Kirjan miljöö on kuvitteellisen Fardomjärven rannalla, jonne Marjaana, Anniina, opettaja Streng ja Anniinan kaksi koulukaveria lähtevät retkelle. Murhien jälkeiset tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Helsinkiin. Kirja etenee päinvastaisessa järjestyksessä tapahtumien aikajärjestykseen nähden. Ensiksi kirja kertoo Marleenan ja biologian opettajan suhteesta, sitten murhasta, sen jälkeen Hilkan ja Olavin selviytymisestä arjessa sekä Marjaanan paranemisesta järkytyksestä ja lopuksi se kertoo murhayön tapahtumat sekä Marleenan elämästä monien vuosien jälkeen.
Teos paljastaa elämän yllätyksellisyyden negatiivisen ja pahan puolen, ”Olavi Kivimaa ei ole nukkunut yhtään ehjää yötä helluntain jälkeen.” Mitä vain voi sattua, koska tahansa ja juuri sellaisella hetkellä, kun ihminen sitä ehkä vähiten odottaa. Helposti myös rankkojen tapahtumien jälkeen ihmiset alkavat etsiä syyllistä tapahtumille itsestään: ” Hilkka Kivimaan elämässä ei ole päivää jona hän ei kysyisi.” Kirjan kerrontatyyli on topakka ja se käyttää paljon vaillinaisia lauseita erityisesti kuvailussa, mikä tulee esille esimerkiksi Marleenan miettiessä salarakastansa ennen järvelle lähtöä: ” Miehen partaveden tuoksu, niskasta kihartuvat hiukset, kapea nenä ja liikkuvat sieraimet. Huulet, niiden suolainen maku.” Kirja käyttää myös paljon vertauksia esimerkiksi Marleenan tunteita kuvaillessa hyönteisiin liittyen. ”Myös pienillä rikoksilla, sanoo mies on usein pieniä silminnäkijöitä joita ei koskaan tule ajatelleeksi”, kirjassa viitataan hyönteisiin nokkelalla tavalla. Myös Marleenan työkaveri nimetään kirjassa Heidi Heinäsirkaksi. Kirja puhuu myös selviytymisestä ja vaikeitten asioitten ylipääsemisestä Marleenan päästessä ylioppilaaksi ja saadessa töitä, sekä vanhempien vanhetessa yhdessä, ja tapahtuminen häipyessä heidän mielistään pikku hiljaa.
Kirja oli vaikuttava ja koskettava sen todenperäisyyden vuoksi. Pidin sen lyhyen ytimekkäästä kerrontavasta ja runsaasta kuvailusta. Koska helluntaiyön tapahtumat olivat erittäin tärkeä tapahtuma Suomen rikoshistoriassa ja kutkuttava arvoitus ratkottavaksi, on kirja erittäin kiinnostavaa luettavaa.
Kirjan esittämä kysymys ”voiko enää elää rauhassa? ” osuu naulan kantaan nykypäivää miettiessä. Missään et ole turvassa, ovet on lukittava yöksi ja yksin ei kannatta kulkea pimeällä. Maailmasta on tullut maailman vaarallisin paikka. Voiko jumala olla oikeasti olemassa?
Iida Koivula show less
Lists
Awards
You May Also Like
Associated Authors
Statistics
- Works
- 33
- Also by
- 2
- Members
- 718
- Popularity
- #35,341
- Rating
- 3.2
- Reviews
- 18
- ISBNs
- 91
- Languages
- 11
- Favorited
- 1